"Yksin kotona. Tai niin mä luulin. Joku mua tuijottaa. Kevät. Mun partsilla. Just jälkeen rakeiden. Finland." Näin kirjoitin mun FB päivitykseen tuon kuvan alle. Kaverin tapitus puhutti. Lintuja. Niitä nyt ilmaantuu. Tai ne nyt huomioin. Pareittain. Pariutuvia. Lemmekkäitä. Odottavia.…
Voi tätä määreiden määrä, jossa elämme. Aloitetaan minusta. Mamma, tytär, sisko, kaveri, ystävä, naapuri. Ne kulkevat siinä itsestään. Sinkku, eronnut, keski-ikäinen. Varmaan, mutta että itseeni ne liittäisin. Jotenkin vierastan. Ja niiden alle alaotsikoita, joita minuun yritetään liimata, huh,huh. Hyvin vahvana…
Hei, minä täällä. Mitä kuuluu? Ihan hyvää. Kevättä kohti. Entäs sulle? No ei niin hyvää...nyyh..Hitto, kun tuntuu pahalta. Äiti kuoli kuukausi sitten. Hautajaiset oli perjantaina. Mä olen nyt täällä yksin. Täällä mutsin kämpillä. Hitto kun sattuu... mutsi ei ole enää…
Tämä valo. Nämä värit. Mitkä tuoksut. On kuin liikkuisi teräväpiirtotelkkarissa hajujen kera! Näin tunsin, niin aistin, kun pysähdyimme ekan kerran. Cap-D'Ail. Olin Ranskan rivieralla. Tutussa paikassa ja tutussa seurassa. Pidimme ekan paussin Nizzan jälkeen. Nuoruuteni matkustustapa oli Interrail. Junapassi…
Tämä vuosi on alkanut oikein sattumien summalla. Tietokonekurssit. Tulin myöhässä, joten istuinpaikkoja ei ollut kuin muutama. Reunapaikat olivat varattuja eli menin päättäväisesti kohti ensimmäistä tyhjää keskipaikkaa. Hei, sanoi iloinen vierustoveri. Hei, vastasin. Oltiinkin tuttuja keväiseltä valmennuskurssilta. Hei, jatkoi toinen iloinen…
Mulla oli punaiset lettinauhat ja pään päällä rusetti. Ruutumekko ja äidiltä saamat ohjeet; olkaahan kiltisti ja nauttikaa illasta. Oltiin menossa naapuritaloon veljien kanssa joulujuhliin. Sinne oli kutsuttu kaikki taloyhtiön lapset. Oli ohjelmaa. Jouluista. Ja minä sain olla mukana. Se oli…
"Meillä oli hyvä anoppi", kaikui salissa hellästi ja arvokkaasti. Ja sitten purskahdin itkuun. Se oli minusta yksi koskettavimmista ja lämpimimmistä hetkistä omassa elämässäni. Olin muistotilaisuudessa ja alkamassa oli adressien lukeminen. Kaksi komeaa ja ryhdikästä miestä seisoi pitkien pöytien edessä.…
Rohkea. Avoin . Rehellinen. Se herätti tunteita. Vihaa, suuttumista,ahdistusta, iloa ja toivoa. Selvieytymis- tai/ja kasvutarina. Rakkaus ei aina riitä. Toinen voi sen todella mitätöidä. Mutta itse voi aina rakastaa! Suosittelen! Helpolla, ymmärrettävällä kielellä kuvattu haasteellisten ja näkymättömien imiöiden sekamelska, joka…
Eiku.. uusi yritys.... Eiku...taas.....sit uusiksi... Näin meni useamman kerran, kun kuvittaja teki kansikuvaani. Kirjaimet venkoilivat. Sit paloi kuvittajan hihat ja otsikko sai ylimääräisen sanan. Ja sanaan taisi tarttua osa tekstitaitajan menneistä vuosista. Suututti. Ja vi...ti. Syntyi työnimi, jonka pitkään ajattelin…
Kai me hankitaan eväät? Tietenkin. Airam termaria en jaksa kantaa, mutta mitens voipaperin rapina? Joo. Ei metukkaa, mutta jotain suolaista. Ok. Varasin jo eturivin paikat. Ihanaa. Tästä tulee kivaa!! Me oltiin menossa matkalle. Ei junalla vaan linja-autolla. Yläkerta, eturivi…