Lilly autossa, jo valmiina matkalle saaristoon. Huh...herään aamuyöstä säikähtäen ja peitto kiekuralla. ”Siis mitä mä tuollaista olen mennyt kirjoittamaan. Voi, ei postasinko mä senkin kommentin”. Ennen heräämiset saattoivat liittyä työhön, mielipahaan, huoleen tai vain ajatukseen ”teinkö vai unohdinko”. Nyt, näin…
Hangon jengi. Yksi vakkari puuttu ja yksi "loistaa"... <3 "Leikit sä mun kaa?” Siitä se alkaa. Valittu tuttavuus, kaveruus, ystävyys. Jo varhain sitä tietää tai tuntee toimiiko kemiat. Syntyy pareja, ydinporukka, ryhmiä. Asuinpaikka, koulu, opiskelu, harrastukset, työpaikka tai satunnainen tapahtuma…
Täällähän asutaan. Asumisneliöt ovat kolminkertaistuneet ja sosiaalinen elämä on alkanut. Muuttolinnut ja pihakalusteet ovat ilmestyneet. Naapurinlähiö on herännyt. Jokaisella on tai ainakin on ollut naapuri. Tarinoita, tosielämän tapahtumia riittää. Legendoiksi asti. Itse olen kerrostalon kasvatti, joten naapuriksi katsottiin oman taloyhtiön…
Ensimmäiseksi huomaa aamut. Sysimusta muuttuu harmaaseen usvaan, siitä kalpeaan valoon, kunnes sädekaihtimien raoista, juuri silmien kohdalta, valkeus suuntaa suoraan tajuntaan. Päivät ovat pidentyneet, raja iltaan on haalistunut. Väri musta kuuluu vain yöhön ja paljastuneeseen asvalttiin. Ensi ilahdus muuttuu murahdukseksi; valo osuu…
Hetki tää... Ropisee, kilisee, kolisee ja rytisee. Litisee, lotisee, loiskii ja auts....liukastelee. Pitäisi olla talvi, ainakin lasten koulukirjojen mukaan, mutta äänet ovat kevään. Vieraita meidän Lillyllekin, melkein 9v. Bichon Fricheellemme, joka säntäilee huoneesta toiseen vahtien. Vuh. Sää ei täällä sisällä…