"Mamma, näitkö tuon ikkunan! Prinsessakakkuja, laskiaispullia. Mennääks?" "Mennään vaan. Käydään ekaks syömässä ja sit tänne, Ok?" Näin tehtiin. Oltiin Tukholmassa päiväreissulla. Sen paras anti on fiilistely. Miljöö, tunnelma, ihmiset ja ah, niin ihanat ravintolat ja kahvilat. Ja ihqu matkaseura. Tytär.…
Tämä vuosi on alkanut oikein sattumien summalla. Tietokonekurssit. Tulin myöhässä, joten istuinpaikkoja ei ollut kuin muutama. Reunapaikat olivat varattuja eli menin päättäväisesti kohti ensimmäistä tyhjää keskipaikkaa. Hei, sanoi iloinen vierustoveri. Hei, vastasin. Oltiinkin tuttuja keväiseltä valmennuskurssilta. Hei, jatkoi toinen iloinen…
Se oli kaunis sunnuntainen iltapäivä. Äiti tarvitsi poikkeuksellisesti apua. Vieressä kulkijan, kun yksin kävely vähän jännitti. Lähimuistissa oli huippauskohtaukset ja epätasapaino. Minua harmitti. Peruin ulkoilusuunnitelmat ja suuntasin Munkkaan. Harmitti vähemmän. Munkkaan eikä sairaalaan. Kävelyn jälkeen ostarille: ärrä ja kauppa.…
Onpas laatikko nuhruisen tuntuinen. Aivan kuin se olisi kastunut. Onkohan tänne satanut tai jotenkin kosteutta päässyt? Vai muutto. Sekö tämän teki. Saas nähdä miten mun ukkojen laita on.... Tällaisia mietiskelin, kun joulun alla menin ullakolle hakemaan koristelaatikoitani. Jes. Monikko.…
Olipa kerran pieni suuri vaaleanpunainen talo. Sen aita oli vähän vinksallaan. Paikoin hieno, toisinaan vinossa, vailla toista naulaa. Ikkunapielet jo kuluneet, kattomaali repeillyt, mutta seinät terveet ja kauniin tasaiset. Ovi oli uljas. Vihreä, tukeva ja turvallisen tuntuinen. Kutsuva, sillai lämpöisen…
Mulla oli punaiset lettinauhat ja pään päällä rusetti. Ruutumekko ja äidiltä saamat ohjeet; olkaahan kiltisti ja nauttikaa illasta. Oltiin menossa naapuritaloon veljien kanssa joulujuhliin. Sinne oli kutsuttu kaikki taloyhtiön lapset. Oli ohjelmaa. Jouluista. Ja minä sain olla mukana. Se oli…
"Meillä oli hyvä anoppi", kaikui salissa hellästi ja arvokkaasti. Ja sitten purskahdin itkuun. Se oli minusta yksi koskettavimmista ja lämpimimmistä hetkistä omassa elämässäni. Olin muistotilaisuudessa ja alkamassa oli adressien lukeminen. Kaksi komeaa ja ryhdikästä miestä seisoi pitkien pöytien edessä.…
Herätyskellon dingeliding. Haluan, että se soi ajoissa. Pidän aamuraukeudesta, hetkestä jolloin ei ole kiire. Herätyskelloaamuinakin, Tassuttelua. Kahvia ja FB. Paperinen HS on jäänyt osaltani menneisyyteen. FB on hyvin itsekeskeinen ja -riittoinen kanava. Se ehdottaa, muistuttaa ja antaa mielikuvia. Olen…
Mua ihan itkettää. Sun lähellä on niin lämmin olla. Miten, siis miten sä niin tunnet, ihmettelin. Olen näitä enkeli-ihmisiä. Näen ja tunnen enkelesi. Se hymyilee meille.... Olin kirjamessuilla pinkkipunasävyisellä ständilläni. Tapasin tuttuja ja vähemmän tuttuja. Kaikki ihania. Tuntematon enkeli-ihminen oli yksi…
Rohkea. Avoin . Rehellinen. Se herätti tunteita. Vihaa, suuttumista,ahdistusta, iloa ja toivoa. Selvieytymis- tai/ja kasvutarina. Rakkaus ei aina riitä. Toinen voi sen todella mitätöidä. Mutta itse voi aina rakastaa! Suosittelen! Helpolla, ymmärrettävällä kielellä kuvattu haasteellisten ja näkymättömien imiöiden sekamelska, joka…