Se peittää. Se näkyy. Se tuo jotain esille tai piilottaa. Kuinka vaan. Ihan miten itse tykkäät. Meillä monilla on roolit. Todellakin. Monikossa. Toiset piilottavat sisimpänsä, toiset eivät. Käytäntö näyttää kumpi on parempi. Hetken, vuosia tai forever. Syy, seuraus ja selitys,…
Oletko meri- vai järvi-ihminen? Se on kysymys minkä moni on kuullut tai on toiselle esittänyt. Luksusta, mutta meillä Suomessa hyvin tavallista. Meillä monella on mahdollisuus viettää aikaansa veden äärellä. Mutta onko se järvi vai meri. Se on monelle itsestäänselvyys. Joko…
Luulin olevani onnellinen. Oletin olevani tyytyväinen. Ajattelin olevani tasapainoinen. Kuvittelin eläväni tavallista, seesteistä elämää. Ennen. Tällä hetkellä ja oikeastaan aina. Ja kissanviikset. En ollutkaan. Ei, en todellakaan. Nyt tiedän olevani omissa nahoissani, omalla tavallani omanlainen. Tasapainoinen, tyytyväinen ja onnellinen. …
" Hei, sä olet kyllä aina menossa. Miten sä jaksat?!" Se sanottiin poskisuudelmien ja iloisen jälleennäkemisen lomassa. " Mistä sä löydätkin kaikkia jänniä juttuja ja ehdit vielä paikalle!" Kyseli tuttava silmät pyöreinä. Mukavasti. Uteliaana. Aidosti kiinnostuneena. "No, en mä tiedä....taidan…
" Mä ostan mun kummipojille rippilahjaksi paketin kortsuja. Joskus on helpompi jutella näistä asioista jonkun muun kanssa kuin vanhempien. Koen sen tosi arvokkaaksi, että se saan olla minä. Kummitäti", sanoi yksi vieraista. Tytär, sisko ja lapseton ystävä. Laaja sydäminen kultakimpale.…
Voi tätä määreiden määrä, jossa elämme. Aloitetaan minusta. Mamma, tytär, sisko, kaveri, ystävä, naapuri. Ne kulkevat siinä itsestään. Sinkku, eronnut, keski-ikäinen. Varmaan, mutta että itseeni ne liittäisin. Jotenkin vierastan. Ja niiden alle alaotsikoita, joita minuun yritetään liimata, huh,huh. Hyvin vahvana…
Hei, minä täällä. Mitä kuuluu? Ihan hyvää. Kevättä kohti. Entäs sulle? No ei niin hyvää...nyyh..Hitto, kun tuntuu pahalta. Äiti kuoli kuukausi sitten. Hautajaiset oli perjantaina. Mä olen nyt täällä yksin. Täällä mutsin kämpillä. Hitto kun sattuu... mutsi ei ole enää…
Hrrr... että oli kylmä! Siperian tuulet loukkasivat Helsingin ilmatilaa ja se kyllä kirpasi. Otsalohko meinas irrota, kun astelin kadulla. Ilman pipoa. Rakas alpakkamyssyni oli mystisesti kadonnut. Se oli ollut mukanani äidin luona, mutta seuraavalla pysähdyksellä sitä ei enää löytynyt. Ei…
Olen jo jonkin aikaa sitä epäillyt. Oikeastaan aika kauan. Vuosia. Vähän jo koulusta asti. Ajattelin, että olen vähän tyhmä. Tai jotenkin händikäppi sanojen kanssa. Niin ja numeroiden. Sitten vielä nimien. Ja ainakin vieraskielisten. Kismitti, kun en millään oppinut Maija Poppasen…
Tämä valo. Nämä värit. Mitkä tuoksut. On kuin liikkuisi teräväpiirtotelkkarissa hajujen kera! Näin tunsin, niin aistin, kun pysähdyimme ekan kerran. Cap-D'Ail. Olin Ranskan rivieralla. Tutussa paikassa ja tutussa seurassa. Pidimme ekan paussin Nizzan jälkeen. Nuoruuteni matkustustapa oli Interrail. Junapassi…