"On se ilmoja pidellyt" Sanotaan, että suomalaiset puhuvat usein säästä. Tänä tammikuussa siitä on varmasti ollut puhetta. Ainakin täällä etelässä. ++++ Jokainen muistaa lapsuuden talvet. Niissä tapahtuu se sama juttu kuin lapsuuden kesissä. Aina paistoi aurinko. Talvissa se oli lunta,…
"Ja millä asialla tulet lääkärille", totesi valkotakkinen nainen vastapäätä olevalla tuolilla. Olin jättänyt takin naulakkoon ja olin tyytyväinen, että lääkäri oli oven avannut ja sulkenut. Vainoharhaisuus kaikkiin multikäyttöesineisiin ja asioihin oli saanut vallan. Harkitsin irtonaista infektiosuojaa suun ja nenän ympärille…
Mums, slurp, njam ja autuas hymy :) Jummi, jotain nannaa, herkullista ja suussa sulavaa. Itse sen tuntee; maku ja koostumus, mutta joukossa se koetaan; mielihyvä ja yhdessäolo. Hyvän hetken jakaminen. Se on parasta. +++ Esimerkki on nyt syntisen hyvästä herkkuhetkestä.…
Auts... Samperi. Toisille sanon; keskity, jottei tule vahinkoa. Mutta itse. No, silloin tällöin teen asioita ns.ohimennen. Niin kuin sinä päivänä ennen joulua, kun laitoin pellin uuniin ilman uunihanskaa. Oikein sihisi, kun kämmenselkä käväisi tulikuumassa vastuksessa. Shhh. Sattuihan se. Ihan pirusti.…
Back in the LA bubble... Bubblechair by Eero Aarnio Tällainen (melkein) oli ystävättären päivitys in IG & FB. Kuvan kera. Luin sen omassa kuplassani. Reaaliajassa. Helsingin Design museon aulassa. Sattumaa vai universaalista satumaan taikaa. Mutta oli se hassua. +++ Tapahtuma…
”Mom´s so awesome” tavailin kahvimukin tekstiä. Sinä aamuna tuo lause oli tarpeen. Tunsin itseni väsyneeksi, tarpeettomaksi ja vähän yksinäiseksi. Mutta… +++ Mom = olen äiti tai oikeastaan mun lapsille mamma. is = elän , siis olen. Tänäänkin. so = tässä…
”Hei, tulit eilen mieleeni, kun katsoin yhtä ohjelmaa. Olet niin samanoloinen kuin juontaja. What´s up….” Sain puhelun mennä viikolla. +++ Näin se menee. Moni meistä muistuttaa jotain toista henkilöä. Sukulaista, naapuria, Tv:stä tuttua tai superstaraa. Ulkonäkö, eleet, tyyli tai persoona.…
Katselin diaesitystä. Kuvapankin kuvat vilahtelivat ja tekstissä keskityin kirjain virheisiin. Olin paikalla, mutta en läsnä. Laitoin silmäni viirulle, melkein kiinni, niin etten nukahtaisi. Ryhdistäydyin. Hörppäsin kahvia. Keskityin ja kuuntelin. Silloin kuulinkin aikalailla. Niin siitä esityksestä kuin sisältäni, omia mietteitäni. +++…
On se kumma, että oma mieli rakentelee mieleisiään kuplia. Alkuja ja loppuja. Päämääriä ja tavoitteita. Sitku -tiloja ja mutku -selityksiä. Sitten ihmetellään, kun olotila on aivan sippurassa. Kaoottisessa möykyssä. Tosin mä elän just sitä. Tai oikeastaan lopun alun ensihetkiä. Vavahduin.…
" Ei samperi, se auto on lainassa. Tässä lukee vain sun nimi ja Beetle, mutta thats it. Ei mitään sijarista. Mun moka, hitto, siis ihan mun huolimattomuutta. Turha reissu, voi hitsi...", sanoi autokorjaamon Arska, kun tuijotti kalenteriaan. Olin odottanut aikaa…