Kesä lähenee ja vaatteet kevenee. Taas on muhkuraa siellä ja liikaa massaa tuossa. Totean. Lämmin väri on iholta kaikonnut ja maksaläiskät ilmestyneet. Liikaa ja liian isoja. Mielestäni. Ja ne harvat karvat ovat aina väärässä paikkaa. Muiden ihmisten nähtävillä. Taas pitäisi…
Voi että… On niin paljon asioita, joiden arvon ymmärtää vasta sitten kun sen menettää. Mun ajankohtainen asia on etätyö. Tai lähinnä sen menetys. Marraskuussa on edessä työmatkat ja avokonttori. Ja mä kun niin totuin ja ihastuin kotona tehtävään työhön! +++…
Se tapahtui taas. Sinua ei kavahdettu. Ei Siirrytty sivuun tai katsottu paheksuen. Päinvastoin. Hymyiltiin, tehtiin tilaa; kutsuen lähemmäksi. Lopuksi nyökättiin. Vieraalle. Olin Amos Rexin näyttelyssä. Se oli mukavaa. Todella mukavaa. +++ Edellisviikolla kehotettiin viereen istumaan. Kahvilassa. Tosin terassilla, mutta kuitenkin.…
En mä sitä odottanut. Enkä oikein osannut kaivata. Ehkä epävarmuus sen onnistumisesta vei innostuksen. Ja sitten kun se toteutui. Kaikki oli ihanaa. Loma. Rodoksella. Mun aikuisten tyttärien kanssa. +++ Ei ollut suunnitelmia. Ei tarvetta tutkia tai halua historiaan syventyä. Aikaa…
Mun teki mieli jotain hyvää. Nyt vuorostaan suolaista. Sen piti olla tuttua. Mutta ei pizza, hamppari tai meksikolaista. Vaan jotain muuta. Aivan muuta. +++ Kiertelin kaupassa. Ohitin palvelutiskin. Grillattu broilerin koipi. Ei. Mummon lihapullat. Ei. Omat ovat paremmat. Paistettu lohi.…
”Varo mitä toivot. Saat sen.” Luin tuon jostain. Oli ajanjakso, kun toivoin omaa aikaa. Paljon, vain omaa aikaa. Nyt sitä on. Paljon. +++ Haaveilin ex-tempore tempauksista. Vailla aikataulua olemisesta. Vasten yleistä ev.luterilaista ajatusta, loikoilusta keskellä päivää. Tai keskipäivään. Ilman sitoumusten…
Välillä olo on kuin olisi rappusten keskiosassa eikä oikein tiedä suuntaa mihin jatkaa. Takaisin päin ei viitsisi mennä, kun jo sieltä tuli. Eteenpäin olisi mentävä, kun sinne aikoi. Mutta. Entä jos takana onkin jotain, mikä vielä häiritsee, epäilyttää tai arveluttaa?…
Kesä on ollut taas ihana ja jatkuu vain... Yllätyksiä, traditioita ja uusia juttuja. Tuttuja ja tutun tuttuja. Jaffaa kalliolla, rantaveden loisketta ja skumppaa laiturilla. Kaikkea kivaa ja ihanaa. Hyvien ihmisten parissa. Rentojen ja helppojen juttujen ääreellä. Ja hiljaisuutta. Yksin, yhdessä…
Järvenranta ja saaristomeri. Laiturin nokka ja pitkä terassipöytä. Helleaalto ja jäätävä tuuli. Musiikkina SuomiPop ja laineiden liplatus. Monen monta Juhannusjuhlaa on takana ja monen monta edessä. Toivottavasti. Erilaisia, mutta kaikki ihania. +++ Tänä vuonna vietän keksikesän juhlaa Stadissa. Ihan vapaaehtoisesti…
Viralliset kesäkuukaudet ovat kesä-, heinä- ja elokuu. Mun kesä alkoi jo kuukautta ennen. Siihen kuului aurinkoa, mökkivierailuja ja ystävyyttä. Puhumattakaan saunasta järveen pulahduksia. +++ Olen vilukissa. Tai olen aina ajatellut olevani vilukissa. Ei uimaan ennen Juhannusta ja jos kastaudun, niin…