Myrskyn jälkeen on poutasää. "Mamma, sä olet aivan liian lähellä". "En ole, en ooooo...". "Olet, siirry tai mä häivyn". "Okei, okei, Onks näin hyvä? Tässä näin. En koske, en hengitä vain katson...". Olin saanut N:n yöksi viereeni, sillä hänen oma…
Syysaurinko Hyvä, parempi, paras. Ei enää, huono, huonompi, siis kerta kaikkiaan ihan kökköä. Näin se mieli muuttuu, ilme kirkastuu ja kehon kiristykset katoavat. Sannin sanoin: Tervetuloa elämään, sen eka päivä on tänään! Se oli äidin hymy. Siinä suun pielessä, aurinkolasien…
Vielä tarkenee sumpit juoda terdelläkin. Heräsin hymyillen aamukahvin tuoksuun. Se on ihanaa. Kaikkinensa. Maut. Tunteet. Mielleyhtymät. Minusta välitetään. Minusta huolehditaan. Hellästi ja aidosti. Sitten heräsin oikeasti. Menin ja keitin kahvini itse. Mutta hymyilin mennessäni. Hellästi ja aidosti. Itselleni. Ja menneille…
Njam. Hyvää! Jummi. Kesällä on menty, tultu ja vain käväisty. Kotona. Ulkona. Ja vieraissa. Tytöt festareilla, baareissa ja minä muualla. Yksin. Kaksin tai jengillä. Joo. Mies/poika seuraakin on ollut. Omilla ehdoilla. Todellakin. Omilla. Nyt on arki. Hyvä, kaivattu arki. Rytmi…
Retriitimme joogasalimme edusta. ”Hej”, pyöräilijä huikkasi aidan pientareemme luota. ”Hej”, huikkasin matkalla, kun kannoin viikonlopunviettokassiani autosta sisätiloihin. Samalla esitin kysyvät katseet vastassa olleille tyttärilleni; siis who? Jonkun kaverin pappa? Mistä tuttu? Tytöt moikkasivat kulkijaa ja minulle pyörittivät silmiään. Tupsahdin taas…
Kotipihan unikot. Alkukesän juhlat. Ne ovat ihania. Vuoden ensimmäiset leudot tuulet. Vihreän eri sävyt. Sielun sopukoiden täyttävä väriloiste ja huumaavat tuoksut. Tuomesta sireeniin, vastaleikattu nurmi ja kostea iltausva. Pihapatiolla tanssimista. Raikkaassa ilmassa laulamista. Ilta-auringon värjäämä taivas ja odottava, uuden syntymistä…
On. Elämä on todellista vuoristorataa. Tällä hetkellä(kin). Jarrumies Matona olisi helppoa. Sehän on fyysistä menoa. Jihaa. Tunteet jylläävät. Ja siinä sitä mennään. Ilman pienintäkään hidastusta. Argh. Vanhan irtipäästämistä ja uuden, tuntemattoman vastaanottamista. Lapsuutta/nuoruutta olisi kiva vielä vähän jatkaa. Ja minä…
Tasan kaksi vuotta sitten, 26.12.2012 tapaninpäivänä, aloitin kirjoittamaan blogiani. Tilanteeni oli hivenen erilainen kuin nykyisin. Kaikin puolin. (kts. minä, Meku50v) Nyt istun taas samalla tuolilla, saman pöydän ääressä, samassa huoneessa, mutta eri tietsikka edessäni. Ja todellakin, olen aivan eri moodissa…
Lukuiloa! Istun infrapunasaunassamme. Luen Kauppalehden Optio -lehteä. Nimityksiä ja henkilökuvia. Yritysten luottohenkilöitä. Jokaisen nimen jälkeen on luku. Ikä. Ja kuka -osiossa kohta perhe, jos on mistä kirjoittaa. Mietin mitä näiden juttujen takaa löytyy. Kuka on ketä sparrannut, ken on toiselle…
Siivouksen keskivaiheilla. Siinä se on. Väsähtäneen autotallin leveä ja rispaantunut kaksoisovi. Esirippu. Sen takana oli R:n miniatyyrimaa. Pienoisnäyttämö. On jo korkea aika tehdä tuttavuutta. Minä ja Hän. Ei kun Sen. Ja jotenkin kanssa hän… Pakosta ja pakonomaisesta halusta sekä tarpeesta.…