Lilly 12v 3kk Kello lähenee jo viittä, eikä pöydän noutajaa kuulu. Samperi. "Hei, puutarhajooga peruttu eli olenkin koko illan kotona. Tervetuloa", viestitin mahdolliselle ostajalle. "Voi, hyvä kun muistutit. Unohdin. Sorry. Tulossa. Hymiö",sain bumerangina pikaviestin. Ja niin leijonatassuinen "coffeetable" vaihtoi omistajaa.…
kukkalautaset ja lautaskaappi - Mä ottaisin puolet Marimekon skooleista. - Ok. Aha. - Mulle kuuluu puolet kukkalautasista. - Joo, totta, niin kai... - Entäs nämä matot, eiköhän nekin jaeta. - Hmm...joo - Haluaisin hopeat. - Ai siis kakkulapion..what - Musta…
Ja näitä pussejakin oli vaikka mitä, niin ja pussittomia... Miksi ei enää ole ovelta ovelle kulkevia imurikauppiaita? Silloin olisi helppo valita siitä yhdestä merkistä se ainokainen. Kauppias kertoisi ja näyttäisi niin koneen toiminnot kuin tehot. Kysymättä. Olisi läsnä. Puhuisi ja…
Elämä on kuin ruusuilla tanssimista. Kukilla ja piikeillä. Oltiin mun pikku kullan eli tyttäreni N:n kanssa ihan poikki. Kummallakin oli pitkä päivä takana. N:n viisaudenhammasta jomotti, käsiä kolotti ja väsytti. Mulla pari pettymystä painoi, niskaa kiristi ja silmiä sirritti. Katseet…
Nenu kohti uusia seikkailuja! Tiedättekö sen tunteen, että jotain on pielessä, mutta mikä, niin se on epäselvää. Ja puhun nyt vain ihan mikrotasolla, omasta maailmastani. Flunssat, poskiontelon tulehdukset, painonvaihtelut, vatsaongelmat, olkapääleikkaus. Toistamiseen. Vatsakatari, turvotukset, akillesjänteen katkeaminen, verenpaine, olkapäälihaksen pitkittynyt tulehdus,…
Myrskyn jälkeen on poutasää. "Mamma, sä olet aivan liian lähellä". "En ole, en ooooo...". "Olet, siirry tai mä häivyn". "Okei, okei, Onks näin hyvä? Tässä näin. En koske, en hengitä vain katson...". Olin saanut N:n yöksi viereeni, sillä hänen oma…
Syysaurinko Hyvä, parempi, paras. Ei enää, huono, huonompi, siis kerta kaikkiaan ihan kökköä. Näin se mieli muuttuu, ilme kirkastuu ja kehon kiristykset katoavat. Sannin sanoin: Tervetuloa elämään, sen eka päivä on tänään! Se oli äidin hymy. Siinä suun pielessä, aurinkolasien…
Vielä tarkenee sumpit juoda terdelläkin. Heräsin hymyillen aamukahvin tuoksuun. Se on ihanaa. Kaikkinensa. Maut. Tunteet. Mielleyhtymät. Minusta välitetään. Minusta huolehditaan. Hellästi ja aidosti. Sitten heräsin oikeasti. Menin ja keitin kahvini itse. Mutta hymyilin mennessäni. Hellästi ja aidosti. Itselleni. Ja menneille…
Njam. Hyvää! Jummi. Kesällä on menty, tultu ja vain käväisty. Kotona. Ulkona. Ja vieraissa. Tytöt festareilla, baareissa ja minä muualla. Yksin. Kaksin tai jengillä. Joo. Mies/poika seuraakin on ollut. Omilla ehdoilla. Todellakin. Omilla. Nyt on arki. Hyvä, kaivattu arki. Rytmi…
Retriitimme joogasalimme edusta. ”Hej”, pyöräilijä huikkasi aidan pientareemme luota. ”Hej”, huikkasin matkalla, kun kannoin viikonlopunviettokassiani autosta sisätiloihin. Samalla esitin kysyvät katseet vastassa olleille tyttärilleni; siis who? Jonkun kaverin pappa? Mistä tuttu? Tytöt moikkasivat kulkijaa ja minulle pyörittivät silmiään. Tupsahdin taas…