Syntymäpäivälahja

”Onneksi valitsit tämän maljakon, etkä tuota tuolta kirjahyllyn päältä.

Se on musta aika kamala.”

+++

Tutkittiin äidin kanssa äidin tavaroita ja hän halusi antaa veljelle lahjaksi jonkun esineen ja tarinan.

Minusta se on aivan oivallinen idea.

Silloin kun antaja on elossa, esine saa arvoisensa jatkumon.

Jutun kera.

Sellainen oli tämä purppuran värinen lasimaljakko.

+++

Se oli maalta, tai niin me kutsuimme äidin vanhaa kotitaloa.

Äidinäiti eli mamma oli sen kotoaan saanut.

Taisi olla se ainoa asia, minkä mukaansa miehelään sai.

Se on kerroksittain koottu tai jotenkin taiteltu ja puhallettu.

Yksinkertainen, mutta erilainen.

Ei leimaa, ei merkkiä, ei tietoa tekijästä.

Mutta kaunis ja käytännöllinen kukkamaljakko.

+++

Veljestä on lähiaikoina tulossa vaari tai pappa, kuten

kutsumanimeksi on sovittu.

Maljakolla on pian käyttöä.

+++

” Niin, se on mistä kukin tykkää…”,

vastasi äiti ja nosti katsettaan kirjahyllyn ylähyllylle ja jatkoi;

” Mä olen sen posliinimaalauksessa maalannut.”

”Just..”, pääsi multa, minkä naurulta sain aikaseksi.

Äiti nauroi jo kippurassa.

” Saat sen synttärilahjaksi. Tarinanhan jo tiedät.”

Naurua ja iloa syyspäiviin!