Muutos

Peruttu tai siirretty.

Matkoja. Tapahtumia. Treffejä ja lääkäriaikoja.

Itseäni kirpasi eniten tyttärien kanssa aiottu Rodoksen matkan peruutus ja niinkin arkinen päivämäärän siirto kuin hammaslääkärikäynti.

Mutta tuskin kukaan meistä on välttynyt muutoksilta.

Nykytilanteessa ja tulevaisuudessa.

+++

Arkirytmi on erilainen.

Itse olen hyötyliikkuja. Kiireisenä päivänä ulkoilen miten parhaiten kykenen.

Vaihdan parin pysäkin ratikkamatkan kävelyyn tai hissin rappusiin.

Nyt sekin on vähän retuperällä.

Työpiste on keittiön pöydän äärellä ja kun työ alkaa/päättyy ei askeleita paljon kerry.

Vapaapäivänä oli ennen rentouttavaa kävellä, pyöräillä, kahvitella tai muuten vain ulkoilla. Kaverin kanssa.

Nyt ehkä joka toinen tai kolmas kerta vaivaudun ulkoilemaan. Yksin.

Pari kertaa olen ottanut aamiaisen mukaan. Termarin, jotain syömistä ja reippaan mielen. Nyt se on vähän jäänyt. Reippaus on kadonnut.

Vakio ryhmäliikunnat ovat jäissä. Ensin innostuin live-streamistä, mutta nyt. Voi, sekin on vähentynyt.

Lähetyksiä on. Kivoja. Mutta mua laiskotti.

Muhun oli iskenyt karanteeniapatia.

+++

Havahduin siihen kun kävin jääkaapilla. Taas.

Olin tonkinut kaikki kaapit ja kaappien kulmat vailla loistolöytöä.

Jotain makeeta. Teki niin mieli. Olisin niin halunnut. Mä niin tarvitsin.

Edes hillokikkaretta vaalean keskipaahdetun leivän päälle, jonka pakkasesta olin bongannut.

Mutta ei, ei löynyt. Olin itkun partaalla. Yksin. Ja ihan rikki.

Se on joskus pienestä kiinni…

+++

Nieleskelin pettymykseni ja kaivoin kaapista yli 10 vuotta vanhat keinuvat MBT-kengät.

Uusin askelin ja uusin silmin lähdin harppomaan lähiseutua.

Aivan eri suuntaan kuin yleensä.

Halusin välttää kauppoja ja suuren suurta ylilyöntivaaraa eli isoa suklaalevyä.

Mielen oli jo vallannut Mitä välii -moodi jatkoajatuksena Kaikki on ihan pa….

+++

Meitä oli paljon liikkeellä.

Ne muut ja minä. Ei ollut aihetta ketään tuomita. Kaikki oltiin samalla asialla.

Ulkona, ettei pää halkea tai jääkaapin ovi narise.

Valitsin kalliot ja märän rantaviivan hiekkatien sijaan.

Ojan meren puoleiset pientareet ja kaislikon mutaiset polut.

Se tepsi.

+++

Löysin erilaiset maisemat tutuissa ympyröissä.

Muutos on pysyvää. Ihan kaikessa.

Makeen himo iskee aika ajoin, mutta karanteeniapatia meni jo.

Seuraavia juttuja odotellessa nautitaan huhtikuun vaihtelevasta säästä!

+++