skip to Main Content
[font_awesome icon="phone" margin_right="5px" color="#000"] +358-400418197 [font_awesome icon="envelope" margin_right="5px" margin_left="20px" color="#000"] meku@nainenyliviiskyt.fi
Kuuntele

Kuuntele

Katselin diaesitystä. Kuvapankin kuvat vilahtelivat ja tekstissä keskityin kirjain virheisiin. Olin paikalla, mutta en läsnä.

Laitoin silmäni viirulle, melkein kiinni, niin etten nukahtaisi.

Ryhdistäydyin. Hörppäsin kahvia. Keskityin ja kuuntelin. Silloin kuulinkin aikalailla.

Niin siitä esityksestä kuin sisältäni, omia mietteitäni.

+++

Fyysinen olo oli raukea, mutta mieli kirkas ja hereillä.

Aihe oli palautteen saaminen ja antaminen.

Korostettiin toisen kunnioittamista, face to face -palautteen antoa, rakentavan ja tuhoavan eroa, hyvän kiertoa ja virheistä oppimista.

Vastaanottaminen oli keskiössä. Kuunteleminen The Top aihe.

+++

Mitä kuulet, mitä haluat kuulla, keskeytätkö, oleko kuuntelevinasi, mutta teet kuinka haluat, et edes kuuntele. Et halua kuulla mitään, mikä poikkeaa jo itse päätetystä ja sinetillä boxiin pakatusta ajattelutavasta.

Entä kuuletko omat sisäiset äänesi, ei siis mitään psykoosiääniä vaan ne vanhat, opitut. Olenko tarpeeksi hyvä? Muut odottavat tätä multa? Enhän mä voi sanoa, jos toi vaikka suuttuu? Olenko tyhmä, jos tätä kysyn? Entä hankala? + ne kaiken maailman muut ajatukset mitkä päähän pälkähtää.

En edes enää tiedä mikä kuului esitykseen ja mikä omiin ajatuksiin.

Mutta mitä väliä, tunti oli ajatuksia herättävä.

+++

Kuunteleminen on ehdottomasti yksilön arvokkaimpia taitoja. Niin että sen vastaanottaa ja käsittelee ja jos hyvin käy, vastaa ja antaa toisen kuunnella. Eikä vain tasolla, “Joo, kuulin kyllä”, kun toinen kysyy “Kuulitko?”, mutta mitään ei tapahdu. Ei vastausta, ei tekoa, ei mitään vastakaikua.

Siinä mä istuin omassa pikku maailmassani ja otin vastaan ulkoisia virikkeitä ja rakensin omaa sisäistä minäkuvaani. Sitähän rakentaa kuin Barcan Sagrada Familiaa.

Kuulin toista, kuulin itseni ja tein päätöksen

Nyt en jaksa, en todellakaan jaksa. Kesä oli raskas; olkapään särystä ja lääkkeiden väsymyksestä. Nuppi oli sekaisin ja kroppa kulki vain mukana.

En jaksanut kirjoittaa. En jaksanut keskittyä. En jaksanut ajatella kuin yhtä päivää. Ja käydä töissä.

Kirja Treffit jää jouluksi ilmestymättä. Anna-Maijan tarina jatkuu ensi syksynä.

+++

Kun kuulen itseni sanovan sen ääneen, tiedän että se on hyvä päätös.

Ja kuulen sen myös heidän äänestään ja sanoistaan, joille sen olen kertonut.

” Hyvä ettei A-M tarina pääty, kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan. Näin lukijana sitä kirjaa vain odottaa sitten kun se ilmestyy. Kenties jalostuneempana “.

Nastaa palautetta.

+++

Luento oli avartava. Kuuntelemisen arvoinen.

Hyvää alkavaa marraskuuta!

Valokuvat Amanda Sofie Boström ja Laura Malmivaara.

Verkkosivujen suunnittelu ja toteutus Taina Marjanen mothership.fi

Back To Top