skip to Main Content
[font_awesome icon="phone" margin_right="5px" color="#000"] +358-400418197 [font_awesome icon="envelope" margin_right="5px" margin_left="20px" color="#000"] meku@nainenyliviiskyt.fi
Mustaa Ja Valkoista

Mustaa ja valkoista

On se kumma, että oma mieli rakentelee mieleisiään kuplia.

Alkuja ja loppuja. Päämääriä ja tavoitteita.

Sitku -tiloja ja mutku -selityksiä.

Sitten ihmetellään, kun olotila on aivan sippurassa. Kaoottisessa möykyssä.

Tosin mä elän just sitä. Tai oikeastaan lopun alun ensihetkiä.

Vavahduin. Taas vaihteeksi. Olen ollut niin ylikierroksilla.

+++

Olin jostain kumman syystä rakennellut itselleni viisivuotispläänin.

Se ei oikeastaan perustunut mihinkään, mutta toisaalta oli kovasti kiinni tytöille luvattuun viime keväiseen Santorinin matkaan.

Heille kiva, minulle jumalallisen tärkeä. Olin kehittänyt siitä tärkeän.

Sitä se olikin. Meille kaikille. Mutta olin hahmottanut sen itselleni rajapyykiksi. Portiksi rauhaan, omaksi Avaloniksi sumun keskelle.

Kun sen pystyn toteuttamaan, niin sitten -lause leijui mielessäni. Kaikki nuo vuodet.

+++

No, vastaan tuli kaikenlaista. Päällimmäisenä olkapääsärky. Vanhan vamman herääminen.

Lisäksi ihmisluonnetta, ajankäyttöä, iloa, surua ja yllätyksiä.

Ja kipuilua. Niin mielessä että fyysisesti kropassa. Sattui, sattui niin että henki salpaantui.

Tuntui, kuin elämä olisi levällään eikä mistään saisi otetta tai selvyyttä. Selvä alku ja loppu puuttuivat. Olin uupua keskeneräisyyteen.

Sisäinen ääni huusi. Taas; Lifesaver. Ojenna jo se per…l.en airo, äläkä nappaa sitä enää koskaan veks!

+++

Eihän näin pitänyt käydä.

Olinhan ollut uuttera, kunnollinen ja yritteliäs.

Pidin sanani, toin esille toiveeni ja elin arvojeni mukaisesti.

Miten tässä näin kävi? ajattelin. Miksi ? manailin. Taas? lisäsin. Taas kerran.

+++

Oli pysähdyttävä. Etsittävä ainekset, jotka olivat hyvin.

Ja niitähän löytyi. Paljon. Yllättävän paljon.

Oli tutkittava ne asiat, jotka kaihersivat ja tehtävä se, mikä oli mahdollista ja tarpeen. Mihin pystyy itse vaikuttamaan. Tätä aloittelen.

Sekä on siirrettävä pois mielestä turha painolasti. Siinä alan olla jo aika hyvässä vauhdissa.

Mutta kaikki tämä tarvitsee tietoista toimintaa. Ja sen olin unohtanut.

+++

Pitäisi muistaa, että elämä on elämää.

Ei mustaa ja valkoista vaan värejä.

Valo näkyy pimeässä ja tumma ääriviiva valkoisessa paperissa, mutta väri antaa elämään sävyt. Silloin on menossa mukana ihan kybällä.

Miten saatoinkaan sen unohtaa…

Värikästä lokakuun viimeistä viikkoa!

Ps.Lifesaver (Sunrise Avenue) oli jonkin aikaa mun voimabiisi. Se on ollut mun ainoa voimabiisi. Auttoi.

Valokuvat Amanda Sofie Boström ja Laura Malmivaara.

Verkkosivujen suunnittelu ja toteutus Taina Marjanen mothership.fi

Back To Top