Mielipide

” Voi kunpa saataisiin tänään samanlaisia lihapullia kuin sain viime viikon lopulla”, äiti jutteli, kun kävelimme käsikynkkää kohti sisäsiistiä työpaikkaruokalaa.

” Se jälkiruokakin oli niin hyvä. Taidan ottaa tänäänkin jälkkärin ”, hän jatkoi ja nopeutti askeliaan, kun ovi oli enää muutaman metrin päässä.

” Oletko tosissasi vai skoijaatko ”, vastasin epäuskoisesti, ” äiti, puhut nyt sairaalaruuasta”, jatkoin hämmentyneenä.

” Aivan, ja se on ihan liian aliarvostettua. Se on hyvää. ”, ja sitten oltiin jo sisällä.

+++

On se kumma, kun jotain tarpeeksi jankutetaan, niin siihen vain uskoo.

Kuten sairaalan huonoon ruokaan.

Eikös sekin ole makuasia. Yhdelle maistuu, toiselle ei.

Oman maun mukainen kokemus, eikä kollektiivinen toteamus.

+++

Mutta maine, yleinen mielipide tai näin olen kuullut -jutut voivat muuttaa todellisuutta ihan toiseksi. Toisto tekee tehtävänsä. Useimmiten enemmän pahassa.

+++

Kaikkihan on tätä mieltä – slogan on yhtäkkiä se ainut ja oikea totuus.

On niin helppoa olla samaa mieltä. Ei erotu, ei joudu selittelemään, ei tarvitse itse ajatella.

Mielipidevastuu on ….siis kenen. Ei kenenkään ja toisaalta kaikkien, kunhan vain ei yksilön. Se on monelle pelottavaa. Vastuun ottaminen.

Se mistä mielipide lähtee, mikä on jutun juuri, se alkuperäinen lähtölaukaus, on usein hämärän peitossa.

Eikä sitä kysellä. Miksi pitäisi, moni vastaisi. Äh, anna olla, moni tokaisisi.

+++

Keskiviikkolounaan nautimme toimistotalon alakerrassa. Äiti tykkää välillä työikäisten lounashälinästä.

” Maistoitko lihaa? onpa maukasta. Pehmusta eikä liian suolaista. Punajuuret ovat minusta liian al dente, mutta maistuuko sulle? ehkä nuoremman makuun”.

Nyökkäilin ja nautin. Eniten äidin pöpötyksestä.

Äidille maistui jälkkärikin. Mansikkakiisseli ja kermavaahto.

+++

” Se Husin tarjoilu oli kyllä hyvä, mutta kyllä tämäkin menetteli”, hän edelleen kiitteli, kun palattiin autolle.

Ja minä mietin, että pitäisi päästä sairaalaan, johonkin kouluun ja tietysti lentokoneeseen ihan vain ruokailun merkeissä. Työpaikkapöpöröitä on jo testattu.

Ehkä olisi aika päivittää ja saada ihan oma mielipide tästä kestoaiheesta.

Raikasta lokakuuta!  Syksy on ihana.

ps. kuvan pizza on omatekemä perjantaipizza. Maistuu monelle. Äidillekin.