skip to Main Content
[font_awesome icon="phone" margin_right="5px" color="#000"] +358-400418197 [font_awesome icon="envelope" margin_right="5px" margin_left="20px" color="#000"] meku@nainenyliviiskyt.fi
Kakskytviis

Kakskytviis

Kvartaalitalous ja neljännesvuosi.

Monelle tuttuja määreitä.

Männä viikolla tuli 25 vuotta täyteen.

Esikoinen täytti vuosia. Sen ajan olen voinut käyttää titteliä mamma.

+++

Se oli virstanpylväs, joka kolahti.

Aikamääre, mikä vaikutti.

Luku, mihin mieli pysähtyi ja kelasin menneet vuodet.

Tapahtumarikkaat, vaiheikkaat ja niin erilaiset.

+++

Katselin tytärtä. Kuuntelin ja aistin.

Ihanaa nuorta naista.

Särmät olivat pyöristyneet, tunteet tasaantuneet ja käytöksessä loisti seesteisyys.

Ilolla höystettynä, naurulla maustettuna ja lämmöllä väritettynä. Lapsuus pysyi leikkisyytenä, teiniys trenditietoisuutena ja naiseus pehmeytenä.

+++

Olin ylpeä. Olen ylpeä.

Hänestä ja hänen olemuksestaan. Kaikesta.

+++

Kirjoitin viestin tyttäreni papalle.

”Hei, olin onnellinen 25 vuotta sitten ja olen tänäänkin. Tytär 25v.

Kiitos. Kaikkea hyvää.”

Olin tukahtua tunteista; syntymän ilosta ja äitiyden onnesta.

Vielä kertaalleen.

+++

Kaskytviis.

Vuosien alussa oli toiveita. Välissä elämää.

Ehkä erilaista kuin toivoin, mutta niin täysinäistä.

Syntymä. Se on ihme. Ja mammana oleminen, se se vasta ihmeellistä onkin.

Eikä se lopu, ei edes kahteenkymmeneenviiteen. 

Ja perässä tulee toinen. Nuorimmainen.  And I just love it.

Mun lapset. Aina ja ikuisesti.

+++

Onnea mun Fiuliiru! ja kaikki elokuun leijonat!

Back To Top