Jalka parka

Auts.

Jalka oli säärestä aivan jäykkä, paineessa ja kuumanaallon kourissa.

Nilkkaa pakotti ja jalkaterä kääntyi sisäänpäin.

Varpaat etsivät suuntaa. Sinne minne eivät yleensä taipuneet.

Kipu oli jumalaton. Hämmästys suunnaton.  Ja avuttomuus aivan uudesta ulottuvuudesta.

___

Mulla veti suonta säärestä. Hetken molemmista. Se oli kamalaa.

___

Olin kävellyt päivän aikana kymmenkunta kilometriä. Talvitauon jälkeen.

Juonut ja syönyt. Suolaista ja makeaa. Mutta.

Katsoin tv:stä uutisia ja vähän venyttelin.

Ei olisi pitänyt. Venytellä.  

Se oli siinä. Jäykkyys. Ja kauhun kankeus.

___

Se oli sellainen hetki, kun ei ollut kiva olla yksin.

Liikkua ei voinut, mutta oli pakko.

Jalat lattiaan ja mahdollisimman paljon painoa päkiöille.

Nilkat eivät taipuneet eli kyykkyapu oli poissuljettu.  

Onneksi oli tukia; tuolia, kaappia ja sohvan reuna, kun vihdoin pääsin hivuttautumaan keittiöön.

Magnesium purutabletteja meni neljä ja suihketta käsilaukkumallista varmaan puolet.

___

Hui, se oli kamala kokemus. Uusi, ennenkokematon, enkä toivo toiste tulevan.

Kysyin FB:stä neuvoa. Sain. Käytin kaikkia. Vielä hieronta on soittamatta.

Jalka parka. Toipui vasta kolmen päivän kuluttua.

___

Kevättä kohti!

Syödään vitamiineja, hivenaineita, liikutaan ja käydään hieronnassa.