Tahdon olla sulle hellä

” Mä rakastan nähdä sun naaman”, huikkasi tytär ja kapsahti kaulaani, kun sattumalta Aleksilla kohdattiin.

Se tuli kreivin aikaan.

Tapahtui aiemmin.

Mäkelänkadulla oli bussi. Se oli just  vilkuttanut tulevansa pysäkille, kun olin askelia kiirehtinyt ja kättäni heilauttanut.

Katsekontakti etäisyydellä ja askelman päässä kyydistä, bussi lähti. Siis vain tylysti lähti ja jätti.

Olin ainoa pysäkillä.

Ainoa ymmällään oleva asiakas. Sanaa sanaa vastaan kokija. Hölmistynyt julkisenliikenteen käyttäjä.

Tuli vähän pahamieli.

Marraskuun harmaan päivän pimenevässä iltapäivässä.

Hämmentyneenä hyppäsin ratikka 1:seen.

Se meni sinne minne minun ei pitänyt mennä.

Siksi tuttu hali oli täydellinen. Ajoitus silkkaa karmaa. Sanat balsamia.

Olin olemassa. En näkymätön. Ja juuri siellä missä pitikin.

Huomaavaisuus, sanat ja luvallinen läheisyys. Siis niin fanitan.

Hartwallin original lonkero on lanseerannut lauantaiksi Vuoden harmain päivä -tempauksen.

Aika kiva idis.

Etsin sitä kaupan hyllyltä, tuon oman tyttären hellyyden osoituksen jälkilämmössä.

Löysin Dannyn. Sen originalin vierestä.

Pienpanimon pullossa harmaata nestettä ja kyljessä sanat ”Tahdon olla sulle hellä”.

Se oli siinä.

Vaikka kuinka olisi synkkää ja söhröistä, pimeää ja kalseaa,  niin hellitään toisiamme.

Ilmein, sanoin tai  niin kuin se luontaisesti itsekullekin sopii.

Tai ainakin niin, ettei toisen päivään sitä mustaa täplää itse aiheuta.

Oma käytöksesi voi jollekin olla se sen päivän ainoa valo.

Tässä harmaassa, mutta ihan kivassa arjessa.

Nautitaan marraskuusta(kin) !