skip to Main Content
[font_awesome icon="phone" margin_right="5px" color="#000"] +358-400418197 [font_awesome icon="envelope" margin_right="5px" margin_left="20px" color="#000"] meku@nainenyliviiskyt.fi
Irti Päästämisen Taito

Irti päästämisen taito

” Miten voi ollakin näin kaunista.”

” Katso noita puita. Ihan kuin antaisivat kaikkensa ennen kuin pudottavat lehtensä.”

” Niin kai ne antavatkin. Nuo värit, valot ja varjot. Tämä lämpö ja aurinko. Ihanaa kun saadaan siitä nauttia.”

Tätä rataa jutusteltiin äidin kanssa, kun käveltiin noin 15 asteessa lokakuisena arkipäivänä Hietsun hautausmaalla.

Oltiin menossa laittamaan isän ja isovanhempien hautaa talvikuntoon.

 

” Katso nyt tuotakin puuta.”

Äiti osoitti uljasta vanhaa vaahteraa vanhojen hautakivien välissä.

” Saakohan se kuolleilta voimansa ja jakaa komeutensa sitten meille eläville…”, hän jatkoi.

Kuiva huumori tekee aina hyvää. Etenkin täällä hautuumaalla.

 

Siellä oli niin rauhallista ja hiljaista. Ihan ilman vitsin virnettäkin.

Vastaantulijat tervehtivät. Ääneti. Se hautakierrosryhmäkin.

Mutta ei painostavaa. Jotenkin seesteisen läsnäolevaa. Me täällä ollaan. Vieretysten. Elävät ja kuolleet.

 

” On se jännä, että puutkin antavat parastaan, ennen kuin irrottavat. ”

” Niin, ehkä se irtipäästäminen on silloin helpompaa kaikille”, minä jatkoin. Puhuimme puiden lehdistä.

Kerroin myös ystävättären koirasta, joka oli ollut jo väsynyt ja heikko, mutta viikkoa ennen pois menoaan kiertänyt tutut paikat ja talot.

Asui paikassa, jossa voi liikkua vapaasti. Kävi näyttämässä suloisen nassunsa ja jättämässä iloiset jäähyväiset. Kertoi, että kaikki on hyvin.

 

Saman teki aikoinaan oma isäni. Omalla tavallaan.

Käytiin iltapalakylässä Pohjois-Haagassa mun tyttöjen kanssa. Näyttivät veistotyönsä ja isä oli mielissään.

Hiukset pesty, tyytyväinen olemus ja askel vakaa ja kantava. Ihan erilainen kuin siihen aikaan muuten. Viikon kuluttua hän oli poissa.

Oli halunnut jättää lapsenlapsilleen sen viimeisen silauksen; mufalla on kaikki hyvin, on aika lähteä.

Siitä on pian 12 vuotta. Ja elämä jatkuu juuri sellaisena kuin sen pitääkin.

 

Syksy on nyt parhaimmillaan. Ruska on mahtava etelässäkin.

Luonto sen kertoo.

Kaikki on hyvin, vaikka se muotoaan muuttaakin.

Muutoksen jälkeenkin  voi kaikki olla ihan hyvin.

 

Nautitaan nyt tästä. Sillä tämäkin hetki muuttuu, kun sen aika on.

 

Valokuvat Amanda Sofie Boström ja Laura Malmivaara.

Verkkosivujen suunnittelu ja toteutus Taina Marjanen mothership.fi

Back To Top