skip to Main Content

Sattumaa vai satumaa?

Aikainen lintu madon nappaa. Sanotaan.

Pitänee paikkansa, vaikka ei mulla.

Aikaiset aamut. Siis sellaiset, jolloin kello soi ennen kuutta.

Ei mun juttu, huh, ei ollenkaan mun juttu. Muutamaa kesäaamupoikkeusta lukuunottamatta.

Siihen aikaan en näe, kuule tai haista mitään. Saatikka sitä matoa. Hitto, silloin haluan vielä nukkua.

Ja neljän tuollaisen työaamun + muun elämän jälkeen, olen zombi. Tahdoton kulkija, vietävissä oleva olento.

Mutta pääsin haudan sijasta taivaaseen. Uuden vanhan ystävättären energiahoitoon. Siellä kuollutkin herää.

 

Vaikka somea haukutaan, parjataan ja arvostellaan, on käyttäjällä vastuunsa. Niin luku- kuin kirjoitustaito sekä kyky sisällön lukuun.

Some yhdistää, connecting people, se on vissi totuus. Se on käyttäjästään kiinni, kuinka siihen suhtautuu.

Onnekseni ystävättäreni sen taidon osaa kuten minäkin. Ainakin tässä asiassa. Ja niin niitä asioita tapahtuu.

Kirjoitin kirjan. Olin Anna-lehden Matka naiseksi haastattelussa.

Anne lähti lomalle. Osti lehden. Luki sen lentsikassa ja otti yhteyttä somessa. Osti kirjan.

Tavattiin, juteltiin ja naurettiin. Viisitoistavuotta oli ajassa välissä vaan mielessä ei minuuttiakaan.

Ja sitten jo pötköttelin Annen hoitohuoneen rauhoittavassa sylissä  ja nukahdin.

 

Maanpäällisiä ihanuuksia löytyy, kun osaa pysähtyä.

Ne ovat kohtaamisia, tunteita, tilanteita ja hetkiä. Niitä kyllä riittää.

Paratiisi on tässä ja nyt. Vierelläsi ja nurkan takana.

Mikään ei kestä ikuista. Ei helvetti eikä paratiisi sillä siinä välissä on elämä.

Samassa päivässä, niin kuin mulla sunnuntaina. Zombista keijuun ja keijusta hymyilevään ihmisolentoon.

Tätä tämä elämä on. Sattumaa ja Satumaata. Ja välissä hyväätahtoa, ystävyyttä ja tekniikkaa.

 

Rentouttavaa lokakuuta.

 

Ps. jos olet kiinnostunut niin Annen löydät täältä

https://www.facebook.com/chakranne/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Back To Top