skip to Main Content
[font_awesome icon="phone" margin_right="5px" color="#000"] +358-400418197 [font_awesome icon="envelope" margin_right="5px" margin_left="20px" color="#000"] meku@nainenyliviiskyt.fi
Baby

Baby

” Mun vauva on kotona Mallorcalta!”

FB päivitykseni tältä viikolta. Nuorimmaiseni palasi  kuukauden lomaltaan.

Kuvassa hymyilimme. Lisäsin sydämet. Näkyivät ne muutenkin, mutta alleviivasin.

Me ei olla koskaan oltu toisistamme erossa näin kauan. Ei koskaan.

Se on se näkymätön side. Chillailu, minglailu ja ihan lähellä oleminen.

Tykätään halata.  Hän ainakaan 99%. Mutta se näkymätön on vahvin. Syvä, luottava ja rakas side.

 

Mulla on toinenkin tytär.  Tärkeä, pussattava ja puhetta pulppuava namupala.

Erilainen. Esikoinen. Eriluonteinen ja ajattelu tavaltaan toisenlainen. Läheinen, mutta  etäinen.

Paljon kauempana omastani kuin tuo pienempi.

Siitä se aavistuksen lujempi side kai johtuukin.

Ihminenhän on taipuvainen tykästymään itsensä kaltaisesta toisesta ihmisestä.

Ymmärretään ollaan erikseen. Sovussa, lämmössä ja yhteisymmärryksessä.

Rakas tytär ja sisko. Niin mammalle kuin babysysterille.

 

Lapset ovat ihania. Lahjoja, korvaamattomia elämän aarteita. Erilaisuudessaan. Samanlaisuudessaan.

Ja kullakin on paikkansa. Suvussa, perheessä, sisarusten ja vanhempien keskuudessa.

Lapset. Rakkaat. Peilejä ihmisyyden kehityksessä. Ja ajan kulussa.

 

” Ostin sulle kasvorasvan. Se on kuulemma tosi hyvää kuivalle iholle.”

Kiitin äitiäni ja vilkaisin purtiloa. Baby rasvaa.

Äiti kuin äiti. Perheessä on aina yksi iätön vauva. Ainakin mun suvussa.

Vai onko se sittenkin niin, että se äiti haluaa olla iätön…..

 

Aurinkoista heinäkuuta!

 

 

 

 

 

 

Valokuvat Amanda Sofie Boström ja Laura Malmivaara.

Verkkosivujen suunnittelu ja toteutus Taina Marjanen mothership.fi

Back To Top