Terveys

“Kato, aina kun sä syöt jotain valkoista, sä syöt lisäaineita.

Varo sitä valkoista. Siinä on sitä E:tä ja kaikkia myrkkyjä.

Vältä valkoista niin saat terveellisen elämän.”

En voinut välttyä kuulemasta kahden aikuisen, raavaan miehen keskustelua kesäisellä terassilla.

Olivat jo lähempänä 6-kymppiä. Tosissaan ja sinäänsä hyvillä jäljillä.

Mutta niin kauhean tosissaan. Kuin uskonlahkolaiset. Oman asian puolesta saarnaajat. Minä tiedän, näin se on -ajattelijat.

 

Hyvää ajattelevat, hyvää tarkoittavat, mutta jotenkin vanhan/uuden tiedon paasaajat.

He ovat rasittavia. Pidemmän päälle. Usein liian innoissaan juuri heitä kohdanneesta herätyksestä.

Miesten juttu jatkui tyyliin kuinka se ja se, ei tajuaa terveellisyyttä.

Ja miehistä näkyi, että vasta heilläkin oli ahaa-elämys tapahtunut.

Mutta sellaista se nyt on, kun mä tajuun niin muidenkin pitää tajuta. Heti. Nyt. Samaan aikaan. Tai olet ihan taukki.

 

Tiedän, kuten moni muukin, kuinka tulisi syödä. Mitä suuhun laittaa ja mitä välttää.

On aikoja ettei niin tsemppaa, mutta ei nyt vetele poskeensa mitä sattuu.

Ja on aikoja, jolloin tsemppaa ja jolloin antaa mennä vaan. Onneksi tsemppiä on ollut useammin.

Ihanteellisinta olisi jokapäiväiset terveelliset ruokailutottumukset ja muu elämäntapa.

Esimerkkejä ympäriltäni löytyy. Ja mikä parasta, ei mitään saarnaajia vaan oman elämänsä sankareita.

Ainaskin jos ajattelee terveyden kannalta. Koetan aina välillä hyppää flowhun. Kestäähän se kohdallani jonkin aikaa.

Kunnes…

 

“Näitkö mitä sillä oli lautasella.  Ei ole hyvä syödä tuossa iässä noin suurta kakkupalaa. Ihme ettei ottanut kermavaahtoa pois.”

” Ai, saunaolut. Kuule, se on huonotapa. Olut ei tee yhtään hyvää vatsalle. Siinä on hiivaa.”

“Uudet perunat ovat kyllä hyviä. Paha asia kun niistä tykkäät. Niissä on niin paljon tärkkelystä.”

“Onko sulla uusi mekko. Miksi ostit tuon mallisen. Näytät takaa tosi isolta. Miten sun kolestrooli? ”

” Punainen liha on tarpeetonta. Kuinka voit sitä syödä. Se ei sula eikä se maistukaan miltään. Ajattele nyt terveyttäsi!”

Turha edes mainita, että vika lause tulee ruokaseuran suusta just silloin, kun oikein nautit itselle oikealla tavalla paistetusta pihvistä.

 

Ja niin narahdin vanhaan. Kuin huomaamattani liuin teinivuosina omaksumaani tapaan.

Kun ärsyttää, syön. Kun väsyttää, syön. Kun on seuraa, syön. Kun ei ole seuraa, syön. Kun olen iloinen, syön.

En muista olenko koskaan syönyt niin montaa pizzaa kuin nyt alkukesästä. Tai jäätelöä. Tsiisus.

 

Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Pysähdyin ja tajusin. Ja mikä parasta, ymmärsin, mikä tämän toimitavan laukaisi.

Voisin sanoa, että yllättävä ruokaterroristi, ok, mutta oikeasti se on oma reaktioni. Se, että teen päinvastoin kuin terroristi.

Ongelma on siis minun, ei hänen. Ja ratkaisujen avainnippu vain minulla. Valitsin sieltä kultaisen keskitien.

Pikkasen kallellaan sinne, no, otetaan toiset ja seuraksi naksut, mutta aika kohtuudella. Näin kesällä. Seurassa on niin kivaa!

Ja yhdessäolo on todella terveellistä. Tutkitustikin.

 

Nautitaan ruuasta, juomasta ja hyvästä seurasta. Kukin omalla tavallamme.