Äitipäivä

” Mä ostan mun kummipojille rippilahjaksi paketin kortsuja. Joskus on helpompi jutella näistä

asioista jonkun muun kanssa kuin vanhempien. Koen sen tosi arvokkaaksi, että se saan olla minä. Kummitäti”, sanoi

yksi vieraista. Tytär, sisko ja lapseton ystävä. Laaja sydäminen kultakimpale. Oman perheensä ja ympäristön kallis aarre.

Näin jutskailtiin tilaisuudessa, jossa aiheena oli, ei yhtään sen enempää kuin itse elämä.

Ilmiöt mm. lapset, lapsettomuus, aikuisuus, yksinolo ja äidit.

” Mun äiti osti mun veljille rippikouluiässä lompakot, joissa oli kortsupakkaukset”, jatkoin minä ja  jatkoin vähän lisääkin,

“niin ja sanoi pojille, että tyttöjä, kuten muitakin ihmisiä, tulee aina kohdella kunnioittavasti. Muistakaa, että se tyttö voi olla jonkun sisko ja äiti nyökkäsi minuun päin.”

Nuo vuosien takaiset sanat ja eleet nousivat mieleeni. Ja näin ääneen sanottuna saivat todella merkityksen.

Niin minulle kuin muille kuulijoille.

Olipa oma äitini ollut siihen aikaan kauaskatseinen, rohkea ja avoin.

Yli 40 vuotta sitten. Sen oivalsin vasta.

 

Äiti on varmaan kielessä kuin kielessä yksi kauneimpia sanoja. Sen merkitys on syvä ja vahva.

Siihen liittyy niin paljon tunnetta. Odotusta, luottamusta, turvaa ja pelottomuutta. Rakkautta.

Ja siitä ne ristiriidat sitten syntyvätkin. Sillä äitejä on monenlaisia.

Mikset ollut odotusteni mukainen? ajattelee lapsi.

Mikset ollut odotusteni mukainen? ajattelee äiti.

Ja miksi niitä odotuksia aina on? ajattelee itsenäinen aikuinen.

 

Minulla on ollut hankala äitisuhde. Viime vuosina se on huomattavasti parantunut.

Ollaan molemmat muututtu. Onneksi.

Itse sain esikoiseni melkein 24 vuotta sitten. Ja toisen tyttären vajaa kaksi vuotta myöhemmin.

He, minun pienet tähteni, tulivat silloin, kun heitä aloin kaipaamaan. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Tosin en ole ihan aito oikea äiti. Olen mamma. Ja mammana aioin pysyäkin. Se kuulostaa rakkaalta.

 

Mutta äiti on myös ihminen.

Äiti sana ei tarkoita automaattisesti hellyyttä, hyvyyttä tai pyytetöntä rakkautta.

Se voi tarkoittaa myös uhriutumista, marttyyria, vaatimuksia ja jäätävää julmuutta.

Sanan taakse voi  piiloutua, sen avulla voi itsensä korottaa tai muuten vain käyttää merkityksen valtaa väärin.

Äitinä olo on yksi ihmisen tärkeimmästä tehtävistä. Se vaikuttaa lapsen elämään niin paljon.

Se on luottotehtävä, jota tulisi vaalia, arvostaa ja kunniottaa. Äitinä olon sisältöä tulisi aika ajoin päivittää.

Maailma muuttuu ja niin tulisi äidinkin. Tosin tietyt asiat voisi  pysyä samana. Minulle se olisi hellyys.

 

Itse pidän mammana oloa parhaana mahdollisena olotilana.

Se ei ole väliaikaista, eikä sillä ole parasta ennen päivää.

Se on rakkautta. Mammana saan rakastaa ja saan rakkautta.

Tehdä virheitä, pyytää anteeksi. Mokata, pusuttaa, huuta ja kuiskata. Neuvoa, saada neuvoja ja olla höperö.

Mutta ennen kaikkea olen saanut olla ja saan edelleen olla läsnä. Tyttöjen omasta halusta.  Se on ihan parasta.

 

Näen oman äidin taas sunnuntaina. Meillä on ekstra äitipäivä kalenterin virallisena Äitienpäivänä.

Äiti, mun tyttäret ja minä menemme iltapäiväteelle. Tuttuun paikkaan, tuttuun pöytään.

” Siis kortsut pojille ja kohtele hyvin kaikkia….”, risteilee ajatuksissani. On se mun mude ollut aikamoinen.

Taidan mainita muistosta sunnuntaina.

Ja onpa nastaa huomata, että omaa äitiä arvostaa ja kunnioittaa ihmisenä.

Ilman, että se äiti sana niin painottuu. Se on aika päheetä. Sitä kohti. Sitä kohti.

 

Aurinkoista Äitienpäivää!  Ja ollaan kaikki ihmisiksi.

 

 

Motivational M O N D A Y -illat alkavat taas syksyllä Punavuoren Kahvila KUUMAssa.

Kiitos Ria Sirén.