Dystopia

Wikipedia määrittelee Dystopian näin:

Se on epätoivottava yhteiskunta, kauhukuva tulevaisuuden yhteiskunnasta.

Termi on tarkoitettu utopian, ihanneyhteiskunnan vastakohdaksi, pelon utopiaksi.

Usein sillä viitataan kuvitteelliseen lähitulevaisuuden yhteiskuntaan, jonka odotetaan syntyvän vallitsevien

yhteiskunnallisten kehityssuuntien kiihtyessä huippuunsa. Tyypillisesti tuloksena on ihmisarvoa loukkaava

sortoyhteiskunta tai nykyisin myös ekologisen katastrofin kokenut maailma.

 

Olen törmännyt nyt tuohon aiheeseen ihmeen usein.

Aikoinaan kuulin siitä leffan Kellopeliappelsiinin yhteydessä. Burgessin teksti ja Kubrickin ohjaus.

En mennyt katsomaan. Jotenkin liian karmivaa. Liian mahdollista. Ja monelle koko homma meni yli hilseen.

Fakta ja fiktio sekaisin ja väkivalta vain nousi esiin. Sääli.

Sitten kirjallisuutta opiskellessa. Ekokatastrofi. En nyt muista kirjan nimeä.

Siinäkin liikaa näin voisi tapahtua -tapahtumia. Ei mahdotonta -ajatuksia.

Maa ehtyy, myrkyttyy ja syntyy ihmeellisiä mutaatioita. Näin melkein painajaisia.

Tänä keväänä törmäsin Cecelia Ahernin kirjaan Viallinen. Huh. Se meni ihon alle. Siis niin todellisen tuntuinen. Hui.

Vietin todellisen liskojen yön. Enkä ollut kankkusessa juomasta vaan ihan silkasta lukemisesta.

Tutun tuntuisesta yhteiskunnasta, joka oli päällisin puolin okei, kunhan noudatit sääntöjä, olit mallikansalainen ja ainaisesti Think positive -tyyppi. Saan vieläkin siitä kylmiäväreitä. Liian, aivan liian mahdollista.

Eilinen A-teeman someilta vähensi ahdistustani. Mä en käsitä, miten sellaisen olin edes itselleni kehittänyt….

 

Harvoin tempaudun täysin mukaan. Mutta nyt oli hyvät vieraat ja kiva keskustelu.

Avartava, asiakeskeinen, ymmärtävä ja tulevaisuuteen katsova.

Omat kuplat tulivat hyvin esiin, ikäpolvet, luottamus, medialukutaito, kaupallisuus ja poliittisuus.

GAFA johtaa maailmaa ja muutamat supervaltiot.

Rajat, valvonta, kontrolli, eriarvoisuus ja ikiaikainen propaganda. Ja uusi tuttavuus; vastuuton alustatalous.

Hirvitti. Kunnes taas ei yhtään. Kuvaan astui tietoisuus.

 

Futuristi Elina Hiltunen mainitsi, että olisi ajateltava erilaisia tulevaisuuksia. Aloittaa vaikka Pohjois-Koreasta

kirjoitetuista kirjoista, joissa puhutaan muun muassa yhden tahon omistamasta ja  käyttämästä tiedosta ja mitä siitä seuraa.

Mutta myös vaikka Timo Honkelan Rauhankone teoksesta, jossa keskeisenä ajatuksena on utopia, maailmanrauha.

Ja sitä tukeva iisimpi ajatus, humaani tavoite, että ihmiset ymmärtäisivät toisiaan.

 

Maailma keikkuu, vaan ei kaadu. Selvästi heräillä ollaan jo.

Se on hyvä merkki. Näin huonosti nukkuvalle. Ja tarinoista elävälle.

Mutta otan varman päälle. Unohdan hetkeksi dystopiat, enkä uppoudu utopiaan vaan keskityn romantiikkaan.

Saas nähdä mitä se sitten tuo tullessaan.

 

Ihanaa toukokuuta!

 

Ps. Vatun vaaleanpunainen villa nyt Äitienpäivän kunniaksi 20eur sis postikulut.

Siitä ei yöunet mene!

pls ota yht. [email protected] niin lähetän sen sinulle postitse ja annan pankkitiedot. Luetaan yhdessä!