Sepelkyyhky (Columba palumbus)

“Yksin kotona. Tai niin mä luulin.

Joku mua tuijottaa.

Kevät. Mun partsilla.

Just jälkeen rakeiden. Finland.”

Näin kirjoitin mun FB päivitykseen tuon kuvan alle.

Kaverin tapitus puhutti.

Lintuja. Niitä nyt ilmaantuu. Tai ne nyt huomioin.

Pareittain. Pariutuvia. Lemmekkäitä. Odottavia. Uteliaita. Näyttäviä.

Kurjet saunan terassin yllä. Niitä oli kaksi.  Näyttäytyivät kahdesti.

Toistamiseen, ikään kuin  ei oltaisi ensiesiintymistä nähty.

Lentäen ja äännellen. Me vain katselimme. Ystävättäreni ja minä. Hiljaa ihaillen.

Kylpytakit päällä ja olutta maistellen. Se oli hieno tunne. Talven päättymisen merkki.

Jäiden lähtö ja meren kimmellys. Auringon kirkkaus ja silmien siristys.

Siipien suhina ja masun läpsähdys liplattavan veden pintaan.

Kaksi onnellista. Toisiinsa kietoutunutta. Yhdessä. Kierrellen, kaarrellen ja kumartaen.

Kuin tanssien. Kaksi valkeaa joutsenta. Uutta kevättä aloittamassa.

Ja sitten tuo parveke otus. Rauhassa istuskeli.

Katseli. Oli hiljaa. Uteliaasti käänteli päätään.

Haisteli. Maisteli Larun tuulia. Tuijotti minua. Vilkaisi sivulle.

Kaiteella, sivummalla, oli toinen. Silloin huomasin. Katseemme kohtasivat.

Ihan kuin olisi nyökännyt ja jatkoi matkaansa.

Se toinen jäi. Antoi kuvata ja lähti.

Kuin kertoen. Lähde sinäkin. Lentoon. Ja pariudu.

Hyvää Vappua!