Inhimillisyys rules

Voi tätä määreiden määrä, jossa elämme. Aloitetaan minusta.

Mamma, tytär, sisko, kaveri, ystävä, naapuri. Ne kulkevat siinä itsestään.

Sinkku, eronnut, keski-ikäinen. Varmaan, mutta että itseeni ne liittäisin. Jotenkin vierastan.

Ja niiden alle alaotsikoita, joita minuun yritetään liimata, huh,huh.

Hyvin vahvana ovat vanhat kliseet, oletusarvot ja satujen koordinaatit.

Sitten yksityisyrittäjä, joka tarvitsisi enemmän hommia.  Se taitaa olla nyt mulla tapetilla.

Tänä keväänä jos koskaan, olen tutustunut todella ihaniin ihmisiin.

Waude mitä kohtaamisia, hetkiä, keskusteluja ja jatkotreffejä.

Titteleitä, arvoja ja muita nimikkeitä. Joo, kuuluu asiaan. Osaksi. Mutta uutena juttuna on aito ihmisyys.

Jep. Olen huomannut, että Se hetki on tärkeämpi, kuin Kuka sä olet.

Se kenen kanssa hengaat, kuka on aviopuolisosi tai mikä on työpaikkasi, ovat jääneet vähemmälle.

Eletään sananmukaisesti siinä paikassa ja tilanteessa. Ollaan läsnä.

Niin ne muut niin kuin minäkin.

Oma mieleni on vedellyt vuoristorataa, mutta nyt erilailla kuin muutamana viime vuonna.

Ongelmat ovat minun. Ajatukseni pyörivät minun ympärilläni.

Ja teot ja tekemättä jättämiset koskevat vain minua.

Se on uutta, jännää ja ihan hirveän pelottavaa.

Mutta ei mitään niin kamalaa, etteikö jotenkin selviäisi.

Kiitos siitä ihanien kanssaihmisten. Vanhojen ja uusien.

Hymyjen, konkreettisen avun, ystävällisyyden sekä rauhoittavan että kannustavan seuran.

Inhimillinen ihminen.

Määre, joka ainakin omassa ympäristössäni on hyvin edustettuna ja jota myös minä toivoakseni edustan.

Inhimillisyys rules. <3