Hei, ihana sattuma!

Tämä vuosi on alkanut oikein sattumien summalla.

Tietokonekurssit. Tulin myöhässä, joten istuinpaikkoja ei ollut kuin muutama.

Reunapaikat olivat varattuja eli menin päättäväisesti kohti ensimmäistä tyhjää keskipaikkaa.

Hei, sanoi iloinen vierustoveri. Hei, vastasin. Oltiinkin tuttuja keväiseltä valmennuskurssilta.

Hei, jatkoi toinen iloinen vierustoveri. Hei, vastasin taas minä. Oltiin lapsuuden kansakoulututtuja.

 

Aamutuimaan kampaajalle. Ja kassalla mukava tuttu. Oli käynyt toisella kampaajalla.

Hei, ja uuden vuoden toivotukset sekä seuraavalle viikolle lounastreffit. Kivaa.

Pikkupähkäilyt Bulsalla; metrolle tie vie, mutta menenkö pitkin Annankatua vai Fredaa.

Hei, pitkästä aikaa. Olet kirjoittanut kirjankin! Onneksi valitsin Fredan.

Vanha uusi tuttavuus. Mentiin samalla viikolla lounaalle.

 

Vaatteiden ravistus, niiden ripustus ja meikin tarkistus. Kummatkin tekivät samoin. Ravintolan eteisaulassa.

Hei, ollaanko tavattu? No ollaan! Ja siitä se juttu sitten lähti. Toivottavasti tavataan pian uudelleen.

 

Ja tämä oli hassuin. Sattumalta lapsuuden tutut olivat stadissa ja mentiin yhdessä LUX kierrokselle.

Siinä Tuomikirkon kupeessa, ravintolan ikkunapöydässä, oli yhteinen tuttumme.

Treffeillä. Ja me kolme ikkunan takana, Hei!  Todettiin, ettei ikä vie punastumista ja leikkisää Kiinni  jäin -naurua!

 

Tänään satoi uusi lumi. Helsinki sai vuoden 2018 ensimmäisen lumipeitteen.

Hei, taas törmättiin, sanoin mielessäni yhdelle nenää pussaavalle hiutaleelle.

 

Tiedä kelle sitä seuraavaksi huikkaa, Hei, kiva kun tavattiin! 

Toivottavasti kohtalo tuo tulleessaan oikein ihanan sattuman. Ja vaikka ikkunapaikka treffitkin. :)