Pikkujoulut

Mulla oli punaiset lettinauhat ja pään päällä rusetti.

Ruutumekko ja äidiltä saamat ohjeet; olkaahan kiltisti ja nauttikaa illasta.

Oltiin menossa naapuritaloon veljien kanssa joulujuhliin.

Sinne oli kutsuttu kaikki taloyhtiön lapset.

Oli ohjelmaa. Jouluista. Ja minä sain olla mukana. Se oli ihaninta. Niin ajattelin.

Lähtiessämme saimme kiiltokuvalla kiinnitetyt ruskeat paperipussit.

Kaksi piparkakkua, kettumarmelaadeja ja omena. Pulleaposkinen punainen jouluomena.

Kerrostalon ykköskerroksessa kaikki lapset saivat vielä käydä katsomassa Matin hevosta.

Muilla oli, jos oli, sellainen puinen, karrikoitu keinuheppa. Matilla oli hevonen.

Ruskea karhea pinta. Suitset, satula ja ne jalustat. Sai katsoa, koskea vaan ei istua.

Se oli minusta silloin maailman paras pikkujoulu. Tuntuu se edelleenkin olevan yksi parhaistani.

 

Joulun ajassa on taikaa. Ainakin minusta. Jouluihmisestä.

Tykkään tuoksuista, valoista ja koristeista. Bling blingiä tai vain appelsiinissä neilikoita.

Aloitan valmistelut yleensä hyvissä ajoin. Kiireettä ja ajatuksella. Nautin siitä touhusta.

Muutama vuosi on ollut välissä, mutta taas on alkanut kutkuttaa. Vintin laatikot kiinnostavat.

Enkä tänääkään vuonna taida muovikuusta hankkia. Aito sen olla pitää!

 

Olen jo kolmasti glögiä nauttinut. Kotona, Tornin Ateljee baarissa ja tänään äidin kanssa Fiskiksellä.

Kyllä se maistuu. Alkoholilla ja ilman. Blossan makeaus vähän arvelluttaa, mutta Alkon Tuike on nannaa.

Eilen olin ihka oikeissa pikkujouluissa. Paikkana romanttisen ihastuttava Hotelli Havenin ravintola.

Se oli naisverkostojen juhla. Mukavaa oli. Uusia tuttavuuksia niin yläkerrassa kuin alakerran baarissa.

 

Mutta, mutta. Eniten tykkään kotijuhlista. Tiedossa on kolmet. Ihanat.

Yksissä koristellaan piparitalot.  Joukossa on mukana kolme sieltä ensimmäisestä pikkujoulustani.

Talo on eri, eikä Matti enää asuisikaan vanhan talon ykköskerroksessa. Hevonenkin on laukannut ties minne.

Vaan löytyypä punaisia omenoita, piparkakkuja ja kettukaramellejä.

Jos tänä vuonna laittaiskin rusetin tai ainakin taidan sanoa itselleni; olehan kiltisti ja nauti illasta.

Joulu on ihanaa aikaa. Ja sen vieton voi aloittaa vaikka nyt.

 

 

Tip, tap, Pikkujouluja!