skip to Main Content
[font_awesome icon="phone" margin_right="5px" color="#000"] +358-400418197 [font_awesome icon="envelope" margin_right="5px" margin_left="20px" color="#000"] meku@nainenyliviiskyt.fi
Enkelinäkijä, Grizabella Kissa Ja Muita Ihania

Enkelinäkijä, Grizabella kissa ja muita ihania

Mua ihan itkettää. Sun lähellä on niin lämmin olla.

Miten, siis miten sä niin tunnet, ihmettelin.

Olen näitä enkeli-ihmisiä. Näen ja tunnen enkelesi. Se hymyilee meille….

Olin kirjamessuilla pinkkipunasävyisellä ständilläni.

Tapasin tuttuja ja vähemmän tuttuja. Kaikki ihania. Tuntematon enkeli-ihminen oli yksi heistä.

 

Yksi muisti nähneeni minut jossain. Kävi ilmi, että Hietsun kirppiksellä.

Toinen oli varta vasten ständini etsinyt, kun oli kuullut tarinani. Oli Keski-Suomesta.

Vanhoja työkavereita, voi onneksi heitä on, niin kentältä kuin toimistolta.

Kävipä punatukkainen nainen kauppaopistoajan kesätyöpaikastanikin.

Ja jokunen kauppaopistosta. Sitten lukioista, Stockiksen ajalta, Luolasta ja omien lasten tuttuja.

Sitä höpötystä, kikatusta ja uudelleen tapaamista. Nautin kaikesta. Sattumista ja tarkoituksista.

 

Missä parkkihallissa sun auto on?

A3, mutta nyt vähän emmin lähdenkö, kun kesärenkaat ja taitaa olla liukasta, vastasin.

Älä mieti ja et lähde, me heitetään sut sinne minne olet menossa!

Kotiin lähtiessä törmäsin taas enkeli-ihmisiin. Tuntemattomiin, mutta nyt niin tuttuhin.

Veivät kotiovelle asti. Mukavasti ja turvallisesti. Enkelimäisesti.

 

Kotihississä  ajattelin kaikkea, etenkin edellis viikolla näkemääni musikaalia. The Cats.

Tältäkö se tuntui Grizabellasta, tuosta vanhentuneesta,  nuhruisesta kissasta,

kun se kissojen taikayönä sai syntyä uudelleen. Nousta taivaisiin.

Minäkin matkasin ylöspäin. Fyysisesti viisi kerrosta ja ajatuksissa muuten vain.

Nuhruisuus oli tietämättäni asunut vuosia mielessäni, vaikka muuten olin kiinni elämässä.

Toisten hymy, ele, katse, hipaisu ja teko kosketti. Kirkasti olemuksen ja sai olon levolliseksi.

Niin kuin Grizabellan laulaessa Memory ja saatuaan toisen kissan tassun sipaisun.

Sepä vanhaa kissaa miellytti ja onnen tunteet vapautti.

 

Yksin on ihan jees, mutta kyllä toiset, välittävät ihmiset ovat mannaa.

Ja ne omat likat, jotka viidennessä odottivat, ovat ihan parasta.

Yhdessä on ihan super jees.  Ja etenkin kun on se yhteys. Wau. Ihan kehrään.

 

Enkeleitä, Grizabella kissoja ja muita ihania, onko heitä. On, on ja on.

Vaikka pimeässä ja sateisessa loka-marraskuussa.

 

www.nainenyliviiskyt.fi/kirja/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valokuvat Amanda Sofie Boström ja Laura Malmivaara.

Verkkosivujen suunnittelu ja toteutus Taina Marjanen mothership.fi

Back To Top