Rapujuhlat

Tillin tuoksu. Meren ja suolan aromi. Kaunis kattaus.

Punaista ja valkoista. Karnevaalimeininkiä ja istumajärjestys.

Juhlan tuntua. Jos hyvin käy, täysi kuu ja kirkas tähtitaivas.

Ruotsinkielisiä snapsvisor:

Helan går, sjung hopp falleri faderallan lej, helan går…

Se on rapujuhlien aika!

Oli aika, kun olin muutamissa satunnaisissa rapujuhlissa.

Kerrankin kattaus oli ulkona, elokuun loppupuolella, jolloin oli jo aika viileetä.

Olimme järvenrannalla, lähempänä marjapuskia kuin laituria.

Illan isäntä istui karvalakki päässä ja sammui pöytään kesken Kallioille kukkuloille.

Minä hämmästelin, muut tokaisivat, Ai kesti tänä vuonna näinkin pitkään.

Toisen kerran vietimme juhlia herraskartanossa. Tai melkein.

Koko päivä puuhailtiin ja saliin kokoonnuttiin klo 20. Teema oli punainen.

Ja oltiin punaisia. Niin pirun punaisia. Ennen rapuja ja rapujen jälkeen.

Seuraavana päivänä oltiin vitivalkoisia.

Sitten meni parikymmentä vuotta, että vietettiin juhlia saman porukan kanssa.

Eri mökeillä, mutta samoin kattauksin. Ihan kivaa.

Venevajajuhlat olivat mukavimmat. Tervan tuoksua ja lautalattian natinaa. Tunnelmaa.

Kohtuudella ja kohtuuttomasti juotavaa. Ja riittävästi paahtaria. Ravut maistuivat.

Muutamana viime vuonna ovat minulta rapujuhlat jääneet väliin.

Tänä vuonna tempaisin. Keskellä päivää ja ystävättären kanssa.

Tosin juoma oli kahvia ja rapu Ekbergin kardemummapullaa.

Kyllä maistui. Kukaan ei sammunut ja krapulaltakin vältyttiin.

Ja lauloin mielessäni:

Jag är en liten undulat, som får så dålig mat,

för dom jag bor hos , ja, dom jag bor hos, dom är så snålä…

Se on suosikkini.

Ehkä ensi vuonna sitten. Oikeat ravut ja snapsi. Ja tietysti se laulu.

Ihanaa elokuuta!