skip to Main Content

Aarrekartta

Kasa lehtiä. Suomalaisia, ruotsalaisia ja englantilaisia.
Muotia. Matkoja. Taloutta. Kotia ja kokonaisvaltaista lifestylea.
Saksia. Liima. Kartongin rapinaa. Siksak metallin kilinää.
Naurua ja tarinaa. Toiveita ja muistoja. Haavekuvia ja  todellisuuden muruja.
Alitajunta jyllää. Kädet käyvät. Ja katseet kertovat. Meillä on kivaa.
Ainutlaatuista flowta, visonboardia. Niin mageeta.

Tehdään joulun jälkeisinä välipäivinä aarrekarttaa.
Mun ekaa, megessä konkarit. Nuoruuden kafrut.
Me meininki elämöi. Tulevaisuus siintää, nyt hetki hekumoi.
Eikä mennyttä muistele kukaan.

Tilaa on oltava. Kukin pölisee omiaan. Toisilleen ja itsekseen.
Samat lehdet, samat olosuhteet, samat materiaaliset lähtökohdat.
Eri kuvat, eri tekstit ja aivan eri stoorit. Toisistaan poikkeavat mielikuvat.
Ok. Siellä ne kuitenkin kaikilla keikkuvat. Erillailla.
Onni. Rauha. Tasapaino. Yhteisöllisyys. Ja kaiken kietova Rakkaus.
Jännää. Innostavaa. Yllättävää ja inspiroivaa.

Niin siinä päivän mittaan ihminen muuttuu. Tai paljastuu. Tai avautuu.
Sitä, mitä luuli todella tärkeäksi leikkuuhommia aloittaessa,  muuttuu liimatessa.

Minulta löytyi avaria, pitkiä pöytiä, erilaisin tuolin ja vailla kuvausrekvisiittaa. Ihmisiä.
Oli useampi laituri, ikkunoita kuvattuna sisältä ulospäin, ateriaehdotuksia ja naisenergia.
Pikku tulkintamme tuloksena siis ulostuloa, eteenpäin menoa ja pöydän uudelleen kattausta.
Tuntemattomilla. Tulevilla. Ystävillä. Ja uusilla maisemilla. Ainakin osaksi.
Lähialueilla, yksinkertaisissa ja autuaan ihanissa oloissa.
Haaveilen kumppanista, rakkaudesta, mutta sain piirretyn mieshahmon. Mitähän sekin kertoo…:)

Välissä lounas ja tarokortit. Waude, mikä kattaus. Se henkinen lataus. Odotus. Tsiisus.
Minulle tarokorttien tulkinta tehtiin toistamiseen.
Välissä 26 vuotta, mutta tekijänä sama. Kutkuttavaa.
Sieltä ne tulivat. Ilmassa leijuneet, melkein kiinni saadut fiilarit.
Nyt ne nappasin. Sydämeeni säilöin ja mieleni sai rauhan.
Niin kuin mixup konkretiaa ja höttöä. Sillai kivasti. Pilke silmäkulmassa.

Jummi. Oodi uudelle vuodelle. Vähän niin kuin uusi Helsingin keskuskirjasto.
Tarkoin mietitylle paikalle, kauniina ja sisältö loisteliaana. Mutta helposti lähestyvänä.
Keittiö. Sen seinälle. Tietenkin. Jokapäiväisten katseiden alle.

Siinä se on. Mun vuoden 2017 Aarrekartta. I just love it.

Back To Top