Ruukkurusinat

“Onko jo tulleet?”, odottava ilme kysymyksen kera.
“Joko saapuivat?”, toiveikas lausahdus iloisilta kasvoilta.
“Ottaisin puolikiloa, onhan niitä…”, ilmaan heitetty toteamus suurilla silmillä.
“Ai jo talossa. Istahdan tuohon, ei kiirettä”, ja odottavan aika ei näy tuntuvan pitkältä jotain niin hyvää varrotessa.

Ruukkurusinat. Justiinsa. Isot ja mehevät sekä keltaruskeat.
Ne kuuluivat monen joulujutskiin Hakaniemenhallissa.

Se on se tunnelma. Ne mieluisat muistot. Yhteenkuuluvuus.
Eksoottinen vivahde. Juhlatunnelma. Poikkeama arjesta.
Pala lapsuutta. Nuoruutta. Tarinan kliimaksi.
Jouluhommeli, jonka haluaa muistaa, tuntea ja taas toistaa.

Mietin niitä punnitessa ja paketoidessa, mikä minulle olisi yhtä tärkeää.
Jouluntuoja, varsinainen tunnelmanluoja. Esine. Asia. Tunne. Tuoksu.

Kinkkistä. Olen jouluihminen. Muutossa joulukoristeita oli vaikeinta pakata.
Mulla oli niitä paljon. Todella paljon. Ostettuja. Saatuja. Lastentekemiä.
Annoin F:lle, tyttärelle, 50 kymppiä, jotta pakkaisi kolme laatikkoa.
Siis kolme Ikean muuttolaatikkoa kuuden tai seitsemän sijaan.
Ihmetteli, sadatteli ja näin teki.
Pyöritteli silmiään, kun minä vetistelin.
Hitto, ne oli mun joulu. Tai näin oletin.

Ja kun joulunaika alkoi, niin mitä tein minä.
Pitkitin ja pitkitin laatikoiden purkamista.
En edes vinttiin mennyt, vaikka olin ne hienosti ovensuulle pinonut.
Uteliaisuus ei voittanut eikä joulumieli kadonnut, vaikken yhtään tonttua pöydilläni nähnyt.

“Oho, anteeksi, että tuojottelin, mutta oletko R:n Ex-tyttöystävä?”
(oikeasti sanoin nimen enkä maininnut R:tä)
“Olen”, kuului pöydän äärestä vastaus.
“Hei, olen…, esittäydyin, Hyvää joulua!” toivottelin iloisesti ojentaessani käteni.
“Hyvää joulua”, sain hämmentyneen  vastauksen ja vienon kädenpuristuksen.

Jep. Näin kävi aivan yllättäin muutama päivä ennen aattoa.
Lounasaikaan, lähiravintolassa.

Ja se oli mun juttu. Sanoa sydämestäni, nauravaisesti ja omalla äidinkielelläni “Hyvää joulua!”
Se on se minun tunnelmani. Mun jouluinen must-juttuni.
Sillä tuossa, oi, niin monasti kuivaharjoitellussa kohtaamisessani,
se oli ainoa mikä tuli mieleeni.

Näin tänä jouluna. Kotona tutuilta saadut joulukortit ja -kukat
ja tonttutöissä  joulutervehdykset.

Ensi vuonna kurkkaan, jos kurkkaan koristelaatikkoihini.
Uudeksi tavakseni tulen hankkimaan ruukkurusinoita ja muuten jatkan samaan malliin.

Toivotan Hyvää Joulua! niin rikkaille kuin köyhille, tutuille ja tuntemattomille.
Ja kaikenmaailman mielensä- ja mielenipahoittajille.

Waude, rusinoita mutustellen kohti uutta vuotta 2017!