Trumplandia

“Siinä kävi sitten niin kuin ennustit…”, vastasi äiti.

Soitin tänä aamuna hänelle, kun ratkaisu oli saatu.
Koko maailman sekä äidin ja mun väliseen keskusteluun. Trumpista tuli pressa.

Se oli ollut meidänkin kesän kestopuheenaihe.
Ei niinkään politiikan saralla tai henkilöitynyt juttu,
vaan ilmiönä ja ajankuvana.
Kaikki on mahdollista. Mitään ei pidä pitää itsestään selvänä.
Sanonta, “eihän kukaan voi tuota uskoa”, saa vastauksen, “kyllä voi”.
Arvot ovat unholassa. Itsekkyys rules. Tietämättömyys jyllää.
Erilaisuus pelottaa, samanlaisuus yhdistää. Hypetystä. Perusteettomia lupauksia.
Hurmos vie järjen. Tyhmyys tiivistyy jne.
Me henki pohjautuu itse keksittyyn kuplaan.

Trumplandioita on kaikkialla.
Lähipiirissä, työpaikoilla, harrastuspiireissä ja politiikassa. Yksi johtaa, muut seuraa.
Tämä landia on vain isoin ja laajin. Ja mitä ilmeisimmin näkyvin ja vaikutusvaltaisin.
Mahdollistajia riittää. Niitä hiljaisia kovaäänisten rinnalla.

Huh, huh, mitä onkaan vielä edessä.
Niin lähellä kuin kaukana.

No, tämä aika on elettävä. Ehkä se on ollut tarkoituskin.
Katastrofi ja uudelleen rakennus.

Tykkäsin tänään FB.ssä postauksesta, “Let’s start preparing for Michelle’s campaign in 2020!
Yes. Taidanpa ottaa puheeksi äidin kaa….