Puhtaat valkeat pyyhkeet

Uuden kodin ihania lahjoja!

Muuttolaatikoista on vielä yksi jäljellä.
Sen sisällä on eri kokoisia boxeja. Jouluisia ja ruskeita. Vanhanaikaisia.
Harrodsin havunvihreämuovipussi ja Wiener nougat looda.
Kaikki aioin tutkia.
Mottona,  “sen minkä säilytän, tiedän mitä säilytän”.
Niin ja huoneiston lisäksi vain vinttiä voin käyttää.
Kellarikoppi jää murtsikoille ja monoille. Yhdelle parille. Molempia. Mulle.
Ugh. Olen puhunut. Mielessäni.
Yritän tätä sinnikkäästi toteuttaa. Ilman voimakasta g:tä. Uh. Uh.
Mun on niin vaikea luopua. Jukra, monesti ihan sydämestä ottaa.

Sama ruljanssi on edessä mun likoilla tai paraikaa meneillään.
Lapsuuden tavarat, nuoruuden hullutukset ja ihan vaan karsimista nykykamasta.
Yritin hakea heiltä vertaistukea. Turhaan.
Kysymys on heillä enemmän viitsimisestä kuin tunteista.
Ollaan tilanteessa, jossa BileBratzillä on enemmän merkitystä mammalle kuin tyttärelle.
Okei. Ne ja paljon muuta menevät tutulle lastentarhanopettajalle.

Ja sitten on se toinen puoli.
Mitä uutta tarvitsee, haluaa tai mistä vain tykkäisi, kun on muuttanut.

Kodit ovat erilaisia eri elämän vaiheessa. Tarpeet ovat eri perheenä kuin yksin asuvana.
Liinavaatteet ja pyyhkeet ovat ekat mitkä haluaa uusia. Ainakin minä.
Rönsyilevä ranskalaisuus tai talonpoikaismeininki saa väistyä ja antaa tilaa yksinkertaisuudelle.
Ensimmäistä kertaa tunnen valkoisen vietin ja puhtaiden, väljien pintojen lumon.
Sitä kohti. Luonnostaan.
Kirjoja saa olla, mutta Kartellin ässä olkoon ainoa kirjahyllyni.
Se on veikeä. Ja siinä on tarina.
Marimekon “Hetkiä” raportti, joka on korkeudeltaan 242cm mahtuu aulaan. Taas. Jees.
Ex makkarin Ikean peili sohvan päälle ja klitsu telkku makkariin.
Vastoin kaikkia  Feng shui periaatteita. No. olen mukavuuden haluinen.
Entisen eteisen lahjaksi saatu komuutti löysi paikkansa toisena yöpöytänä.
Toiselle puolelle ns. kukkalautaskaappi, joka saa aivan uuden sisällön. Alusasut.
Mutta uudellekin on tarvetta. On, on, vaikka kuinka vastustelisi.

Nyt on uusi-vanha ruokapöytä ja tuolit sekä netistä löydetty eteisen siro pöytä.
Hoidossa ovat ystävättären rottinkilamput ja seuranaan Happy lights-lamput.
Mutta myös kiiltävän valkoinen työpöytä. Ihana.

Jummi. Me sisustetaan, tyttäret ja minä. Uudella, vanhalla, tarinoilla ja tunteella.
Ei siinä paljon ole eroa onko 20+ vai 50+.
Ikea, kaverit, netti ja ne jo olemassa olevat hyvät jutskat.
Niistä on koti tehty. Ja näköjään valkoisista laatu pyyhkeistä.
Ne ovat mun! Ette saa. Kakarat. Rakkaat.

Valo ja valkeaus valtaa alaa, kodissa kuin kodissa.
Mun perheen naisten. Hyvä niin.

Valoisaa lokakuun loppua!