skip to Main Content

DNA

Maissipelto Skånessa.

Aika harvoin klikkaan facessa videoita.
Nyt klikkasin.
Kyse oli siitä, kuinka me kaikki maailman ihmiset olemme sukulaisia.

Random ihmisiltä kysyttiin eri kansallisuuksiin liittyviä uskomuksia, ajatuksia ja oletuksia.
Tulihan niitä. Tuomitsevia ja minä kyllä tiedän -tietoa.
Nyt ei menty mies-nais akselilla ja uskonto, ihonväri, kieliryhmä tai seksuaalisuus edellä, vaan ihan
puhtaasti karttakirjaan piirrettyjen maarajojen mukaan.
Oli ne jänniä vastauksia.
Aidan toisella puolella oli viekkautta, ahneutta ja töykeyttä.
Ei meissä, mutta niissä muissa.
Matti Klingen vastustama kansallinen omahyväisyys jylläsi.

Seuraava steppi oli DNA tutkimus ja tulosten selvittyä toinen videosessio.
Voi sitä ilmettä, kun omasta nesteestä löytyikin sitä viho viimeisen
sen ja sen maan kansalaisen verta. Sitä, jota ei ainakaan haluaisi olla.
Siinä heitti häränpyllyä oma aikaisempi identtiteetti ja minä -tietous.
Se paperinen. Se karttapallon mukainen.
Sekä oma luultu 100% ihonväri että karikatyyri piirteetkin.
Mielenkiintoista katseltavaa ja herättävää.

Nappasin syötin. Jäin koukkuun.
Oma DNA on jo menossa tutkimuksiin.
Tulokset pitäisi tulla lähipäivinä.
Odotan niitä uteliaana, niin kuin veljetkin.
Ja muutama muu, huuhaata koko juttu -tutut.
Onhan se niinkin, mutta oma uteliaisuuteni nyt vain kuljetti.

Sain kuin sainkin tulokset. Eilen.
Eipä ollut ihmeitä, ei karibialaista verta tai etelä-amerikkalaista tulisuutta.
Suomalaisuutta ja Venäläisyyttä  88%, tarkemmin Pohjois-luoteisosasta.
Itä-eurooppalaisuutta, siis mm. Unkari, Eesti ja Puola 5%.
Great Britain 3% ja irlantilaisuutta 2%.
Skandinaavisuutta, eli tässä tutkimuksessa Tanska, Norja ja Ruotsi 2%.

Aha. Okei. Mitäköhän se tarkoittaa niinku kansanluonteen kannalta.
Varmaan sentimentaalista slaavilaisuutta ja oisko pilkahdus kuivaa brittihuumoria
sekä viimeiset yhdistetyt 4% iloa ja riemua. Hope so.
Kaiken kaikkiaan aika paljon tunteita.
Jep. Se olen minä.

Huh, helpottaa, sillä huomenna se taas tulee. Alle kymmenvuotiaan kesäkauhuleffa.
HS otsikoi, “Palkoja ja paranoiaa. Älkää ummistako silmiänne, tai minuutenne voidaan varastaa”.

Ja sinä kesänä valvoin. Valvoin paljon. Hui, ihan vilunväreet leviävät, kun muistan tunteet.
Hitto, pelkäsin herneenpalkojakin ja olin onnellinen, ettei Suomessa kasvanut maissia.
Tai näin ajattelin. Se vasta hirveetä olisi ollutkin.
Poks, poks, sieltä niitä leffan avaruusklooneja olisikin poksahdellut kuin poppareita. Näin pelkäsin.

Kyseessä oli amerikkalainen tieteisfilmi vuodelta 1956, Varastetut ihmiset. (Teema,su 11.9. klo18).
Pikku kaupungin asukkaat ihmettelivät tuttujen muuttuneita olemuksia, ja syyksi ilmeni avaruudesta ajelehtineet siemenet, jotka kasvoivat paloiksi ja muuntautuivat ihmisiksi.
Tutuiksi, joilta oli viety tunteet ja inhimillinen minuus.

Siis kaipa tuollainenkin näkyisi DNAssa. Joo, näkyisi varmaan.
No niin, lapsuusmoodi valtaa mielen.
Huomenna sitten näen miten leffa tänään minuun vaikuttaa.
Mutta kyllä olen helpottunut, ettei yhtään prossaa ollut avaruusoliota.

Back To Top