skip to Main Content

Vartti

Kuvassa ihan jees, päällä aivan ihana <3

Kylmä, kuuma, kylmä…ihanan lämmin.
Se estää vilun, vie kuumat aallot ja tuo onnen tunteen.
Mulla on uusi takki. Just sopiva. Fantsu.
Sellainen, että sitä ostaessani tuli tunne, “mä nukun tää päällä!”.

Jo pari vuotta se on ollut mielessä. Siisti, leudon talven kaupunkitakki.
Sen sisällä tuntisin itseni maailman naiseksi; salaperäiseksi ja itsevarmaksi.
Sekä siksi. Seksikkääksi.
Joka askel kantaisi kuin cat walk -mallin, ei, parempaa, Victoria Secret´s pimun.
Ryhdikkäästi. Uhmakkaasti. Takin liepeet liehuen. Tai enkelin siivet viuhuten.
Kyllä. Kaikkien katseiden alla. Kyllä. Ihan kaikkien.
Kompastumatta. Lompsimatta. Tyylikkäänä.
Jes. Mun uusi takki tekee sen. Hereillä ja nukkuessa.

Peili. Mun silmät. Peilikuva. Katse vasempaan ja kuiskaus:
“Mitä pidät. Onks tämä mun takki?”.
Kuiskaaja olin minä. Olin niin tohkeissani ale-löydöstäni, että ääni oli mennä.
“Just sun”.  Nainen nakkasi kassit lattialle, nosteli mun hihoja ja kiristi vyötäni.
“Napataan tuo kaulaliina pois, niin näet kauluksen kunnolla”.
Näin tehtiin. Höpöteltiin. Päiviteltiin. Ja ihailtiin.
Hän oli Mrs Tuntematon. Lauantaivieras Stockalla. Nasta tapaus.

Päässä pika laskutoimitus . Edut ja haitat. Plussat ja miinukset.
Lähitulevaisuuden suunnitelmat. Pitkäntähtäimen skenaariot.
Päätelmä. Köyhän ei pidä ostaa halpaa vaan laatua.
Ja ei kun kassalle. “Paperikassi, kiitos”, kuulin sanovani.
Takki on mun. Siis sama kuin koko maailma. Kädessäni. Kohta harteillani.

Vartissa olin saavuttanut unelmani (yhden), tutustunut tuntemattomaan, melkein pelastanut valtameret (en valinnut muovipussia) ja kasvanut pituutta monta senttiä. Se ryhti.
Vartti. Se riitti. Olin hypännyt kylmästä lämpimään.
Ja lisäksi saanut uuden takin. Cool.

Back To Top