Hajoamispiste

Myrskyn jälkeen on poutasää.

“Mamma, sä olet aivan liian lähellä”.
“En ole, en ooooo…”.
“Olet, siirry tai mä häivyn”.
“Okei, okei, Onks näin hyvä? Tässä näin. En koske, en hengitä vain katson…”.
Olin saanut N:n yöksi viereeni, sillä hänen oma sänkynsä oli täyttynyt vaatteista.
Kotitonttu & co varmaan asialla. Farkkua, jakkua, toppia, leggareita ja ties mitä.
Hän oli muuttamassa. Ensimmäistä kertaa. Ekaan kämppäänsä. Mun nuorimmainen.

“Mamma, mä jätän osan mua sulle. Sä voit sit näistä huolehtii”.
“Likkalapsi, noin ei tehdä!”
“Hei.. olen just menossa, pliiss..mammaaa, mammutti…”
No niin, siinä istui F eteisen lattialla ja tömpsäytteli kenkien pohjista
mudat ja lehdet eteisen matolle. Oli lähdössä maailmalle. Valitsi kenkäkasastaan muutaman parin.
Virnuillen ja hyväntahtoisesti mutisten. Toisinkin voisi olla.
Lämpöä virtasi katseesta, kun laukkuaan pakkasi. Esikoisen on-off  -vaihe on päällä.

“Minä voisin ottaa nuo lautaset ja tuon senkin, vitriinin ja ruokailuryhmän..hmm”.
“Äiti, kaikki eivät sinne mahdu eli voitaisiin hankkia jotain pientä ja siroa”.
“Ainakin vitriini ja senkki. Tuo sohvakin on hyvä ja matto ja …
Iltapäiväturinaa äidin kanssa, kun oltiin jätetty paperit omatoimiseen hoitokotiin.
Muutto oli edessä lähikuukausien aikana. Käytäntöä oli jo mietittävä.
Tunteet ja järki vuorottelivat. Niin äidillä kuin tyttärellä.
En tiedä kummalla enemmän ja miten painottuen.

“Jaahas..mistäs aloittaisin. Ala- vai yläkerrasta. Kellarista vai keittiön kaapeista.
Pitäisi olla tuttua ja turvallista, “kousia” ja mukavaa, vielä kun täällä asutaan, mutta toisaalta
ylimääräinen tipotiessään. Entäs jos heitän pois/annan tai kierrätän jotain jollekin tärkeää, teen väärän valinnan ja saan lakimiehen perääni. Ja silti sanotaan; anna mennä vaan. Huh, huh.. kuules, aika paljon olen jo siivonnut, mutta missä se näkyy, niin missä???”,
Näin minä jutustelen. Itselleni. No joo, Lillylle.
Talo pitäisi tyhjentää  kesään mennessä. Onneksi on jo uusi pesä tiedossa.

Ollaan hajoamispisteessä. Fyysisesti. Esineellisesti. Me, kaikki neljä.
Mutta ei me varsinaisesti hajota.
Me vaan mennään eri osoitteisiin, eri kamoinemme ja omine juttuinemme.
Yhdessä ja erikseen. Nyt ja tulevaisuudessa. Erikseen ja yhdessä. Tulevaisuudessa ja nyt.