skip to Main Content

Sydän

Kotipihan unikot.

Alkukesän juhlat. Ne ovat ihania.
Vuoden ensimmäiset leudot tuulet. Vihreän eri sävyt.

Sielun sopukoiden täyttävä väriloiste ja huumaavat tuoksut.

Tuomesta sireeniin, vastaleikattu nurmi ja kostea iltausva.
Pihapatiolla tanssimista. Raikkaassa ilmassa laulamista.

Ilta-auringon värjäämä taivas ja odottava, uuden syntymistä kaipaava mieli.

Entäs maut…

Tuoreita kasveja salaatissa (en nyt muista/tiedä mitä ;)), raparperi, herneenversot,

ekat uudet potut (ruotsalaisia, mutta kuitenkin..) ja saariston kalat.

Vastasilputtu tilli. Ja kielenpäällä suolainen suomalainen maku.

Kuvailin ja esittelin omaa tunnemaisemaani.

Välillä vilkaistiin ulos ja ihmeteltiin.

Kukkiennuput olivat auenneet, osa jo nuukahtanutkin.

Lintsin meno oli vilkastunut ja pääministerin kesäasuntoa suojasi nyt tuuheat lehtipuut.

Ikkunamaisemat olivat neljän viikon aikana hurjasti muuttuneet.

Sen ajan on äiti ”hiltonissa” viettänyt. Meikun tornissa hoitoa saanut.

Sydänvaivoja. Fyysisiä. Ylihuomenna on vuorossa leikkaus.

Ikkunalla on pionikortti. Kutsu lapsenlapsen ylppäreihin.

Vieressä polaroid-kuva Lillystä. Pehmeästä ilopilleristä.

Kukat ja eläimet eivät sydänosastolle kuulu.

Tai kyllä kuuluvat.

Tunnelmana, ilona ja elämänkuvina.

Kalaa toin yo- juhlista. Kerroin kaikesta muusta.

Myös toisista juhlista. Ratkiriemukkaista.

Niitä mutustellaan yhdessä, niin kuin kaikkea muutakin.

Vaikkapa rikkoontuneita sydämiämme.
Jatketaan taas juhannusviikolla.

Ensin Meikussa ja sitten Munkassa.

Siellä, missä äiti on.

Kesällä ja talvella. Juhlassa ja arjessa.

Elämälle sykkivät, eheytyneet sydämet rinnassamme.

Back To Top