skip to Main Content

Voimasanat

Vasara ja nauloja. Tarvitaan. Pls help.

Voi pe**le

Siis oli sellainen päivä. Vaikka oli perjantai, eikä kolmastoista.

Aitanaulat loppu, iho kuiva kuin autiomaa ja pe**leen, pe**leen, pe**le.

Sain lottovoiton. Kirkonmäen parkkikselta pysäköintisakon. Voi pe**le.

Mulla on (ollut) erittäin paha tapa.

Kiroilu. Syvällisemmin sanottuna; negatiivisten voimasanojen käyttö.

Tänään luin internetistä tutkimuksesta, jossa todettiin, että kiroilevat ihmiset ovat

itsevarmoja ja puoleensavetäviä. Tjaa…

Toisaalta vuonna 1847 julkaistussa Humiseva harju -romaanin alkusanoissa viitattiin

(kirjallisuus)kiroiluun näin:

”Tapa vihjailla yksityisillä kirjaimilla voimasanoihin, joilla tietämättömät ja väkivaltaiset ihmiset

ovat tottuneet koristamaan puhettaan, ……..” Hmmm….

Ja tosielämän ”joudun kuuntelemaan toisten puhetta” – tilanteet, ovat hyvin vastenmielisiä,

jos joka toinen sana on jotain muuta kuin keskustelun kulkua avittavaa sanomaa.

No, on se usein silloinkin.

Päädyn kriittiseen ajatteluun.

Aion vähentää kiroilun olemattomiin. Mielessänikin.

Enpä nytkään joka päivä, joka tilanteessa, joka välissä sitä tapanani käytä,

mutta suht nollatoleranssiin pyrin.

Nyt olisi vain keksittävä jokin uusi voimasana, kun elämä vähän koettelee.

Vai, pitäisikö sitä muuttaa ajattelua.

Elämä ei koettele, vaan se on vain elämää.

Ja silloin ei tarvita kirosanoja vaan…plääh,plääh…rakkautta ja

positiivisia voimasanoja.

Ok. Ja sitten se kuuluisa mutta…

Mutta jos hankin niitä aitanauloja ja mäjäytän vasaralla leveänlaiseen peukkuuni,

niin silloin sanon sen, mikä luonnostaan tulee.

Tuska + tilanne + sponttaanisuus

Uskon, että siinä hetkessä ilmaistu sanani on sopiva ja oikeasti  he***n voimaannuttavaa. ;)

Back To Top