skip to Main Content

Kartta

Ja tämän lähikadun nimi oli…??

Siis tuossa on Kuningattarentie, tuolla Kaivokatu, alempana Mannerheiminkatu ja ylempänä

Törmäkatu, suoraan edessä, vanhan vesitornin vieressä menee Linnankatu ja oikealle ekaksi..

Olin kävelyllä ja tutkailin lähikatujen tienviittoja. Meille on tulossa vieraita.

Heillä, joilla ei ole navigaattoria, on pää pyörällä.

Pikkukatuja, tiukkoja kääntöjä ja yksisuuntaisia tienpätkiä.

Ja oikean kolmiot puuttuvat.

Saan yleensä ”neuvo mua” -soiton just ennen H-hetkeä, enkä muista lähikatujen nimiä.

Hippasen on vaikeaa kertoa tietä, kun kaikki kuulostaa ”eiku sittenkin vasemmalle, eiku…”

On se kumma miten sitä turtuu lähiympäristöönsä.

Minäkin, koiranulkoiluttaja, pyörin huudeilla ainakin

kolmasti päivässä ja silti en muista kotikulmieni katusystematiikkaa.

Tai nimet kyllä, mutta mikä meni keltaisen talon takaa, mikä sinisen sivusta ja mikäs se olikaan sen

alatalon edessä olevan kadun nimi??

Tuttuus, kiinnostuksen puute, välinpitämättömyys, mikä lie on syy tähän.

Kerroin N:lle maantietoreissustani.

Nuori oli ihmeissään. Tutut tienoot ja muuttumattomat nimet.  Ei ymmärrä…

Höpöteltiin, pöpötettiin ja rupateltiin.

Risteykset ja nimet vilisivät. Kaupunginosat vilahtelivat.

Hahmotin maiseman. Yhdistin nimet.

Jo oli aikakin. Vastahan sitä 12 vuotta oli täällä asuttukin.

Vuoden kuluttua ollaan jo muutettu.

Paikkaan (tuntematon), jonne on helppo löytää.

Niin minun ja tyttöjen, kuin kutsuttujen vieraiden.

Tiedän jo nyt, että omaksun pian uuden ympäristön. Tiedän vaan.

 

Ja ei kun Lillyn kera iltalenkille.

Briljeerasin reitilläni. Kaikilla herkuilla.

Risteyksillä ja nimillä. Olen taas kartalla.

 

Niin tässä lähimaastossa, kuin siinä isossakin.

Back To Top