Näkymätön lapsi

– Tiedättehän, että jos jotakuta säikyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi,
sanoi Tuu-tikki pistäen suuhunsa maamunan, joka muistutti pientä mukavaa lumipalloa.
– No jaa. Tuota Ninniä säikytteli pahasti eräs täti, joka oli ottanut tytön hoiviinsa, vaikkei pitänyt hänestä. Tapasin tädin ja hän oli kauhea. Ei vihainen, käsitättekö, sellaisenhan voi ymmärtää.
Hän oli vain jäätävän kylmä ja ironinen.
Jansson,T. Näkymätön lapsi. 1962.

Mun tyttäriäni on säikyttänyt pappa, vaikka hän heistä pitääkin. Aika kauheaa.
Yksi kunnon yllätyksellinen pelko-ahdistus-säpsähdys riitti.
F:n ja N:n ääriviivat alkoivat jo kadota.
Ollako aikuinen vai lapsi.
Pitääkö ymmärtää kuin aikuinen, vaikka on lapsi.
Miksi on lapsi, kun vastustaa, mutta aikuinen, kun pappa haluaa.

Ja minä aikuinen, olin vääränlainen, sain lapset, mutta muuten, en oikeanlainen.

– Hän näkyy, hän näkyy! huusi Muumipeikko.
– Hänhän on suloinen!
Jansson,T. Näkymätön lapsi.1962

Iloisia, surullisia, ärripurreja ja puhuvia.
Me eletään. Me tunnetaan.
Me ollaan olemassa. Virheinemme ja kaikkinemme.
Aitoina,  rehellisinä ja arvokkaina.
Yhdessä ja erikseen.
Ilman R:ää ja R:n määreitä.

Nyt ollaan vapaasti näkyviä.
Tytöt ja minä. Tytöt ja minä.