skip to Main Content

Hilavitkutin

Meidän kesän 2014 grilli.

Voi nekku.
Olen käyttänyt huomattavasti voimakkaampaakin kieltä tutustuessani arjentoimintoihin.
Oikeastaan sen toimimattomuuteen.

Se hetki, kun MM-loppuottelun kisastudion antimet on koottu olohuoneen nahkarahille, istuuduttu ja napsautettu kaukosäädintä, oletuksena mielentyhjennys ilta, niin TV ei toimi.
”Valittu ohjelma ei ole mahdollinen” ja virransäätö: matala.
Ennenkin tähän on törmätty, mutta siitä on selvitty.
Telkkarin nappulat käyttöön ja johtojen venyttelyä. Vaan nyt ei  tepsinyt.
Siirtyminen yläkertaan. Höh.

Juhannuspäivänä piti liputtaa. Tangossa naru ja lipussa puolirenkaat, vaan missä ovat nipsut tai jotkut pidikkeet, millä lipun saa naruun kiinnitettyä.
Jaahas, siis keskikesän myrskyssä,  se pitäisi kiinnittää minun ”ei partiolaissolmuilla”, vai??
Meillä ei sitten lippu liehunut, mutta toisaalta en sitä miltään pellolta joutunut talteen korjaamaankaan. Huh.

Tänä kesänä ollaan grillattu tosi vähän. Minä kerran.
Meillä on vanha, omanarvonsa tunteva kapine. Kaasu, niks ja sytytys.
Se perhanan polttimo on vain niin toispuolinen, että levy ei lämpene ja miten se neste/marinadi siinä ritilällä pysyy.
Grillissä vai grillaajassa vika.
Meillä syödään nyt graavilohta ja uusia perunoita. Röh.

Olen leikannut nurmen kaiken kaikkiaan kolmasti.
Neitsyt reissu oli muutama vuosi sitten ja nyt kuluvana, jo kahdesti.
Nykytilanteessa on  vain taiteiltava laite itse esiin, käyntiin ja vauhtiin.
Kerran oli liian vähän  bensaa, sammui, toisen kerran ruoho oli  liian pitkä, sammui he…n monta kertaa ja tänään otan ”vanhan herran” esille ns. huollettuna sekä sopivaan aikaan.
Varman päälle. Niin ja ennen rupeamaa, nautin lasillisen. Hermoille. Skål.

Paahtimemme on toispuoleinen, keittiön halogeenit joko syttyvät tai sitten eivät, astianpesukone kaipaa ns. puhdistusta,  ulkokalusteet ”pysykää koossa” –naputtelua ja terassinlaudat ”naulat sisään” –vasarointia.
Muutama poikkipuukin pitäisi hioa ja maalata.
Välillä sisällä on kylmä ja toisinaan niin pirun kuuma, mutta minä vain kurkkaan kellarin kaukolämmön taulua ja mietin mitä pitäisi painaa, kuinka kauan tai monesti.
Kotitalon reviirin ulkopuolella alkaa uusi alue.
Autopesu, renkaidenvaihto, katsastus, kopiokoneen väripatruunat jne.
Olen ollut hemmoteltu ja se on ollut ihanaa. Hmmmmm.

Tämä on sitä ”yksi ovi kiinni ja toinen auki” – elämää.
Ok. Näillä mennään. Muuta ei voi.
Mutta, ai että mä inhoan näitä kaikkia vempaimia ja hilavitkuttimia.
Saas nähdä kuinka niiden kanssa selviän. Voih.
Ja vinkeä virnistys. Selviän. Yeah.

Back To Top