Kaunisarki

Tänään i-p otettu kuva terassiltamme.

Olin viime viikolla Helsingin Yliopiston ja Hesarin järjestämässä VOX –luentotilaisuudessa.
Aiheena oli ” Missä se onni luuraa?”.
Tuhannen taalan kysymys tai löydettäessä lottovoitto vai utopiaa.
Jep. Jotain tuon suuntaista. On se vain niin vaikea juttu.
Päivän teemaa lähestyttiin tieteellisesti ja teoreettisesti sekä henkisen hyvinvoinnin että  materian tuoman onnen kautta. Minuun iski  sana arki.
Siihen hypättiin, kuinkas muuten, kuin somen arkihaasteen toimiessa aasinsiltana.
Saithan sen? Tai väliäkö sillä, arki on meillä jokaisella.

Toisen arki voi näyttää toisen juhlalta, eikä se välttämättä ole feikkiä.
Tulin tähän tulokseen arkihaastekuvia katsellessani.
Niitä oli laidasta laitaan.
Provosoivia, lajiteltuja, hienoja, tavallisia, kaikenoloisia.
Yhtäkaikki, mukavia. Jotenkin tykkäsin koko jutusta.

Tuoreet leikkokukat, aamiaisleikkeleet lautaselta eikä suoraan vakuumipakkauksesta ja kauniit samaa sävyä/sarjaa olevat lakanat. Arkikuvia.
Musta tuntuu, ettei meiltä löydy yhtään yhtenäistä lakanaparia, sillä jotenkin ainakin tyynyliinat puuttuvat tai toinen pari lakanoista onkin mökillä/teinin varapeiton päällä tai jotain.
Haluan puhtaat, valkeat lakanat!!! Arkena ja lauantaina.
Pyhänä olisi kiva, jos niillä pötköttäisi jalkoja, käsiä ja Lillyn kiharainen häntä.

Pestyt hiukset, silitetty paita, siivottu käsilaukku ja kerrankin taskussa se puhdas nenäliina eikä nuhruinen, ikuinen ”vähänkäytetty”. Se on siihen nenätippaan.
Peruskauraa, arkikamaa, mutta hitto kun joskus se on niin vaikea toteuttaa.
En edes lähde tuohon lapsettarhaankoiraulostöihinkellokahdeksan –mantraan.
Sille on oma aikansa ja ryhmänsä, mutta puhunkin nyt meidän kaikkien arjesta.
Siitä miltä se näyttää ja voiko se  tuntua kauniilta ja hyvältä.
Kyllä, kyllä se voi.

Olen aistit herkkänä, silmät suljettuina ja muistelen.
Ajattelen kaikkea kaunista, mitä viime viikolla olen kohdannut.
Ihan tuosta noin, arjessa.
Parsarivit Tukholman Hötorgetilla, jokirannalla suojatietä ennen pysähtyneen autoilijan hymyn, ex-työkavereiden tuomat ruusut,  Skafferin (kauppa Porvoossa) kaffen ja nekun tuoksut, ystävien tekstarit, ilta-auringon lämmön ja tulevan kesän tunteen.
Läppärin piippaus ja silmät auki. Ympäristöestetiikan maikan viesti; kevään hommat pulkassa. Erinomaisesti. Kiitos esseestä. ☺ . Minua hymyilyttää.

Taidan olla mielikuvarahan, tuhannen taalan omistaja, lottovoittaja vailla utopiaa.
Olen onnellinen arjen kauneudesta. Siitä mitä näen, tunnen ja aistin.
Ilman järjestelyä, vailla teeskentelyä tai parantelua.
Sain siitä äsken tuntuman.
Aaahh, kun ruoho tuoksui, kerätessäni Lillyn kakkia ja samalla sivusilmällä tuijottelin siiliä.
Isoa, lihavaa, aidan välikköön katoavaa mönkijää.
Lilly oli ihmeissään. Minä onnessani. Tätä on arki. KaunisArki.