Suomipop

”Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu”.
Kyllä Katri-Helena tietää.
Kipale kaikuu kallossani, kun olen iltalenkillä Lillyn kanssa.
Suomalaiset iskelmäsanotukset ovat niin, niin suomalaisen tuttuja, melankolisia ja tosia. Ne tarttuu mieleen ja jotenkin aina välillä pumpsahtaa pinnalle. Ainakin mulla.

”Nuoruus on nuoruuden tuhlaamista”, laulaa Anna Abreu ja JVG tuoreella hitillään Huominen on huomenna. Just niin.
Koskaan muuten ei ole sellaista ajanjaksoa, kuin + /- teininä, että elämä on älyttömän epävarmaa. Koko olemassa olo on.
Ulkonäkö,  rakkaus, hela tunneskaala ja tulevaisuus.
”Mä tykkään susta niin että halkeen”, Juha Tapion sanoin, pitäisi silloin suunnata  itseensä. Mutta kannatta unohtaa saman laulajan ..”sä kelpaat kelle vaan…”. Siis mitä!!!!  Eka ohje penskoille on, älä h..i kelpaa kelle vaan!!!
Tietysti on kivaa tykätä jostain toisesta ja tulla toisen tykätyksi.
Tapani Kansan R-a-k-a-s  uppoaa ja on aina uponnut etenkin meihin, nykyään Koivuniemen Paulan kuvailemiin ” aikuinen nainen mä oon,  en enää eksy maailman tuuliin..” Uskoisin myös, että yksi jos toinen on toivonut olevansa Pepe Willbergin Aamussa, ” kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin, niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin..”. No, ei ehkä  aina Pepen kanssa, mutta vaikka Kirkan kera, ” ..kellon seisahtuvan tahdon, hiljentyvän lyöntien..”.
Ja onhan Danny ja Armi, ” Tahdon olla sulle hyvin hellä, olisit mulle kukka kämmenellä, tuskaa sulle en vois ikinä mä tuottaa..”.
Mulle on kerran laulettu tuota. Puhelimessa. Ihan kiva poika. Mutta.

Vanhan  ihastuksen lämmittely saattaa tulla joskus mieleen, ” tuntisitko vielä vanhan kaipauksen, o-o-o-o” Pave Maijasen Lähtisitkö -melodian tapaan vai jätätkö jutun jo heti alkujaan sikseen niin kuin Maarit, ” muistan jäätelökesää, sinä mulle jäit mieleen..”
Oikeasti, suomalaiset iskelmät ovat  eniten yhtä tuskaa, haaveilua,
kaipausta ja hyväksynnän odotusta!
Jari Sillanpään Satulinnasta, ”..sano että yhä ainoa olen sun, sano että yksin olla sä tahdot mun..” aina Mamban Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä –tarinasta Anna Puun lauluun  ” ..jos on ovi raollaan, se pääsee palaamaan, kolme pientä sanaa..”.
Suurlähettiläiden ”kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen, taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen..   ”, kertoo sentään tulevaisuudesta ja Jore Marjaranta stadista, Niin kaunis on Helsinki nyt, ”..just tuossa vuodatettiin kerran poliisien verta, on tehtaankatu yhtä tyhjä nyt…”.
Muistoja. Minunkin. Olenkohan mä jotenkin kieroutunut…
Okei alkuperäinen Peter Jöbackin Stockholm i Natt, on tekstiltään vähän samanlainen. Harvinaista svedu kamaa. Mollivoittoinen.
”Meil on täydellinen elämä, täynnä laulun aiheita, meil on täydellinen elämä”.
Yes. Komppaan Suvia. Teräsniskaa.

R:n puhelun jälkimainingeista kaikki alkoi. Ajatus jatkui ja jatkui.
Mutta että hyräilin Neon 2:sta, ulkosalla, täysikuun alla.
Se on se Jussi Rainion (turkulainen) värisevä ääni, ” tässä talossa, näissä huoneissa,  on ikävällä sun nimesi”. Hector jatkaa, ” ja isä meni Ruotsiin, äiti lensi taivaaseen…”.
No niin, no niin. Nyt  on aika lähteä.
Ruotsiin. Lentäen.
R ja Malmö odottavat.
Ja ruotsalaiset Diggiloo Diggiley –biisit.