skip to Main Content

Vesipesu

torkkupeiton pesuohjelappu

Köh, röh ja kengänpohjat narskuu.
Tuuli lennättää lehtiä, roskia, pölyä ja hiekanjyviä.
Maisemassa näkyy kevään värejä, mutta suussa maistuu harmaa, siis mitä lie hiukkasia ja takin pinta maatuu. Ihan silmissä. Jos nyt Lillyn aamulenkillä seisahtaisin, niin muutunko hiekkakasaksi, koirien nuusku- ja jalannostopaikaksi vai kenties kevään uudeksi kukaksi.
Joopa joo, jos ihmisellä on aikaa tuollaista jonninjoutavaa ajatella, niin kaipa sitä aikaa riittää myös  oman pihan kastelijaksi.
Ei riitä. Odotan luonnon sadetta. Ja kaupungin putsari – katusadettajaa.

Vesi. Sitä kaivataan nyt. Niin sisällä kuin ulkona ja niin sisäisesti kuin ulkoisesti.
En puhu aiheesta maailmanlaajuisesti vaan ihan kotisohvalta huudelleen.
”Hei, onks kiva kun sun kädet on niin kuivat”, mainitsi N yksi päivä ja jatkoi,
”Hei, onks kiva, kun joutuu koko ajan pesee lattioita.” Siinäpä dilemma.
Ihon vesi kuivattaa ja lattiat se saa kiiltämään. Hyvä – paha vesi.
Tai aina hyvä, mutta oikeassa käytössä.
”Ja heiiii, suukki suikeammalle tai kellään ei ole kivaa!!”.

Katupölyä ilmassa ja bilteman katalogi postilaatikossa. On siis aika kotitoimille.
Edellisvuosista olen oppinut: maltti on valttia ja pienikin asia päivässä riittää.
Inhokkikaapit one by one,  uusi moppi ja katse ikkunoihin. Yäk.
Mä en siis tajua kuka täällä asuu ja sotkee niin vietävästi!
Aamupäivällä tavarat kerätään, päivällä lajitellaan, iltapäivä/illalla, kun sää vielä kylmenee, tekstiilit voi hyvin tuulettaa ja illalla pesukoneen ääreen.
Ohjelma on tämä, kun on kyse talvivaate/sohvatyyny/torkkupeite -rumbasta
Pesukone. ALARM.  Suurhälytys! Tämän olen kantapään kautta oppinut.
H..tin monet tuotteet vaativat dry clean – toiminnon ja h..tin monta kertaa, olen mielessäni ajatellut, ”ääähh… ei tässä mitenkään huonosti voi käydä. Vesi vanhin voitehista  ja tietty myös paras puhtaus elementti pesussa”.
Ja ei kun menox. Kone pyörimään.
R haluaa nykyään pestä neuleensa itse.
Oli vaihe, kun hänellä ei enää ollut villaneuleita. Baby Born nukeilla oli. Monta.
Olin pahoillani. Todella pahoillani.
Mutta itkin, kun  mun kaikista lämpimin, kaunein ja tyylikkäin ruskea  pitkäkarvainen mohair torkkupeite ilmestyi koneesta todella tiiviisti huovitettuna tarjottimen kokoisena plänttinä.
Nykyisin mulla on ei vesipesu –kassi erikseen. Sinne meni tämän talven suosikkini,
beige Ted Baker -neule. Näin varmistan sen käytön ensi vuonnakin.

Katujenputsaaja kävi eilen. Sade se vielä odotuttaa.
Kotikadullamme on nyt kiva kulkea.
Vesipesu oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa tekee poikaa.
Ja  tämä daami taitaa sittenkin puhkea uuteen kukkaan.
Niin on tepastellessa puhtoinen ja raikas on olo.

Back To Top