Pintaremppa

alakerran toilet/kts. laatat

No niin. Nyt ollaan tilanteessa, että jotain tarttis varmaan tehdä.
Nyt en puhu itsestäni vaan ympäristöstäni.
Ollaan asuttu talossamme karvan yli kymmenen vuotta ja moni paikka huutaa pikkusta pintaremppaa.
Ei vain jaksais, näin on ihan ok, mutta kapitalistin arki on ankea; omaisuudestaan on huolehdittava. Priorisointilista esiin ja soitto remppamiehelle.

Meillä ei ole remppakokemusta oikeastaan kuin tästä talosta. Ja tarinaahan riittää.
Kun talomme ostimme, oli siinä harmaat mineriittilevyt ulkopinnoilla, ei salaojituksia ja sähköjen vedot esihistorialliset sekä öljylämmitys.
Sisäpinnoista, siis lattioista, wc-tiloista ja muusta ympäristöstä en edes viitsi mainita.
Mutta meillä oli visio ja mikä vielä tärkeämpää, meillä oli meidän J.
Tämä ”meidän J” on rakennusmestari, timpuri, laatoittaja, kauhakuormurinkuljettaja ja mun makeiden tekeleiden esimaistaja. Kaikissa rooleissaan loistava.
Hänellä oli (on) myös paikallinen verkosta, sähkö-, putki- ja lvi- hemmot, joten kaikki toimi silloin kuin pitikin. Mutta, mutta…
”Meidän J” on VIP –person, mutta J on mies. Ja sen välillä unohdin.
Seinän sisään tehdyn kirjahyllyn laudat olivat väärinpäin, hänestä ja X:stä oikein.
Onneksi tulin viime tipassa paikalle, kun terassia rakennettiin. Se olisi jäänyt puoleksi siihen, mistä oli puhe, sillä mun mittamääriä luultiin ”erehdykseksi”.
Keittiön pistorasioiden ”luonnollinen” paikka oli miesten mielestä keskellä (ja kolmasti) pitkän tason ja yläkaappien välissä.
Huokaus. Olin huolella valinnut kauniit seinälaatat.
Alakerran vierasvessan laattaseinän piti muistuttaa valkoista, vinosti ladottua tiiliseinää, mutta se on nyt suora, siisti ja hmm…palikkaseinä.

”Meidän J” on silti varsinainen helmi. Tarkka, täsmällinen ja vaikka onkin mies, niin erittäin oikeamielinen ja arvokkaalla tavalla nöyrä.
Vierasvessan seinät olivat ladottu ensiluokkaisesti, mutta siis väärin.
Illalla, kun asiasta soitin, tai soittaja taisi olla X, niin ”meidän J” sanoi, syvän hiljaisuuden jälkeen: ”ai niin, olihan siitä puhetta. Tulen huomenna purkamaan ja teen uudelleen”.
Mulle riitti tuo lause ja seinä on se mikä se on.
Se on ”meidän J:n” tekemä ja ihana. Ja sillä on tarina.

”Meidän J:llä” oli muita hommia, joten otin nyt yhteyttä toiseen remppamieheen.
Olin tutustunut muissa yhteyksissä. Sain hyvät neuvot ja aikataulut.
Tuli se päivä, joka oli sovittu. Mulla keittiön tasot valmiina. Niin kuin oli sovittu.
Aamulla kello kahdeksan keittiössämme tuoksui puhdas mies (AXE???) ja hiljaisuudessa ahersi kaksi ammattilaista.

Pikku remppa, näin vierestä katsottuna, ei ole ollenkaan ikävää. Päinvastoin.
Niin ja lopputulos on taaskin aivan loistava.