Mitä välii

Hua Hin 2012/ sillä on väliä miten aamusi aloitat.

Onhan niitä sanontoja, hokemia, tyhjiä lauseita, ajattelemattomia tokaisuja.
Mulle on jäänyt yksi todelliseksi korvamadoksi.
Sitä tai sen muotoja käytetään usein, eri yhteyksissä  — grhhh — vailla mitään sisältöä.
Älä välitä! Ole niin kuin et välittäis! Ai, sä välität! Hei, mitä välii!
Ja kaikissa näissä ilmauksissa on negatiivinen lataus.

Kiusaaminen, oli paikkana sitten tarha, koulu, koti tai työpaikka. Epämiellyttävää.
Muotoja on erilaisia ja kaikkiin pitäisi puuttua. Tiedetään, mutta miten toimitaan.
Neuvoja riittää; Äääh, älä välitä, vaihda seuraa/työpaikkaa tai olet kuin et huomaisi.
Ehkä kannattaisi välittää ennen kuin on liian myöhäistä. Monella tapaa.
Asenteet. Tämä on hankala, mutta hyvinkin hoidettavissa.
Yhteiskunnassa ja yhteisöissä on pelisäännöt. Usein ne eivät ole turhat, mutta toisinaan täysin vailla perustaa, ikiaikaiset, toista loukkaavaa tai jopa vahingoittavaa.
Yksilö voi muuttaa niitä. Jos ei ihan yksin, niin tuoda epäkohdan esille ja yhdessä, joukolla, pyrkiä muutokseen.
Alkutekijänä on usein pysähdys, välittäminen.
Tässä tullaankin sitten muutoksentekijän rooliin; ai sä välität.
Vaikea ja uskalias tehtävä. Erotut rivistä. Saatat saada leiman; hankala.
Lynkkaajia, arvostelijoita ja syyllistäjiä löytyy. Heitä, joilta puuttuu rohkeus.
Ja nimenomaan rohkeus tekemiseen, eikä vain ”no, kyl mä ajattelin, mutt en mä sitten….” tai ”miksi minä, miksei joku toinen” tai ”ai sä otit sen ittees, en mä vaan olisi” tai se yleisin,” en mä halua sekaantua”.
Just. Heiiii, mitä välii – ei koske mua – ai kun sä olet pikkumainen -ajattelu jyllää.

Meistä moni on nähnyt somessa ja lehdissä jutut, koetilanteet, miten suhtauduttiin yöpaitapukuiseen naiseen (näyttelijä), joka kulki harhaisena läpi kylmän kaupungin tai pieneen tyttöön, joka värjötteli bussipysäkillä.
Totta, tilanteita, joissa tarvitaan välittämistä.
Sitä tarvitaan myös tavallisessa arjessa.
Sanoissa, käytöksessä ja vuorovaikutussuhteissa.
Itse kukin on sitä joutunut opettelemaan ja itse kunkin on sitä jatkuvasti opeteltava.
On välitettävä omasta käytöksestään, niin, ettei esimerkiksi jonkun toisen tarvitse vaihtaa työpaikkaa sen takia tai jonkun muun on välitettävä, jotta työpaikassa kaikkien olisi hyvä olla. Ja nyt puhun sosiaalisesta käyttäytymisestä. Ns. pikkujutut ovat eri asia. Siinäkin omat kompansa.

Näin HS:ssä Helsinkimission kokosivun ”älä jätä ihmistä yksin” –julkaisun.
Kyse oli lähimmäisen välittämisestä. Taas. Välittämisen –kampanja on meneillään.
Hyvä, sillä näköjään siihen on tarve. Monella eri tasolla.

Tuon kampanjan voisi aloittaa oman ympyrän keskiöstä.
Otetaan ensin vastuu itsestämme niin uskon ja toivon, että aito välittäminen kulkee siinä vanavedessä.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin.
Minä lähden nyt kohti Malmötä! Ja vuorostaan F tulee mukaan!
Sillä(kin) on väliä, että jälkikasvuaan kohtelee tasavertaisesti.