Hymyilin, tervehdin ja istuuduin.
Kone täyttyi ja seurasin ihmisvilinää. Oltiin lähtötunnelmissa.
Vieressäni supistiin. Siinä istui n. 50+/- pariskunta.
Suomalaisia, suomalaisen näköisiä, kokoisia ja ei ehkä niin usein matkustaneita.
Silti, trendin mukaisia carpe diem –nykyihmisiä. Iphone esiin ja ilmeily alkoi.
Ennen olisi pyydetty vieruskaveria kuvanottajaksi, ei enää.
Elämme selfien kulta-aikaa.
Ai, että mua huvitti. Aidosti ja ilahtuneesti.
Iso mies ja iso maha. Iso hymy ja iso nauru. Iso ilo.
Katsoin käytävälle ja tilanne oli muuallakin aika koominen.
Puhelimet ilmassa aikuiset napsivat kuvia.
Tuli mieleen Tuntemattoman sotilaan bunkkerit ja sieltä nousevat periskoopit.
Ne sellaiset, joilla katseltiin piilosta niin, ettei oma nuppi vaarantunut.
Nyt nuo tämän päivän supervekottimet suunnattiin omaan nassuun ja tulos lähetettiin (oletettavasti) reaaliajassa ympäri maailmaa.
Oma lentoni oli lyhyt reittilento, mutta lomalentojen tai kaukolentojen penkkirivit täyttyvät varmasti vielä useammasta nostetusta kädestä.
No, ainakin takaosan matkustamohenkilökunta näkee muutakin kuin takaraivoja.
Ystävänpäivä lähestyy. Lähetitkö postikortit?
Minä lähetin. Vakiot. Ja ilokseni sain. Vakiot. Ihanan turvallista.
Montakohan selfietä lentelee bittisfääreissä.
Ensin heille keille ennenkin ja
Lapin lisänä vähän muillekin.
Ja jos kuva onnistuu, niin jakoon eri some kanaviin.
Terkkujen/ystävyyden/rakkauden/piiloihastujan viesti lähetetään ja saadaan nyt naaman kera.
Oi, missä on romantiikka. Mainoksissa vai kenties vain Jane Austenin kirjoissa?
Tiedän, olen niiiiiiiin vanhaa vuosilukua. Siis ihan 1700-1800 lukua.
Toisaalta, kun Valentine’s Day on Suomessa ystävyydenpäivä, niin kaipa hymykuva juuri Sinulle, on silloin paikallaan.
B ja minä seikkailtiin matkakohteeni talvisella hiekkarannalla.
Otettiin kuvia. Puhelin oli uusi ja nappulat vieraissa paikoissa.
Vaihdettiin silmälaseja, sanailtiin: ”ota tosta, ei kun tosta…, oho, meni videolle, hitto, nyt se kääntyi ympäri; tuli kuva meistä, no nyt paina vasemmalta ja naps..ok, tuli hyvä maisema”.
Naurettiin ja painettiin uudelleen sitä kohtaa, mistä kuvakulma heitti kuperkeikkaa.
Ennen otosta sanottiin cheese!!!, mutta aikamme sössittyämme, kuvaan jämähtikin vain jälkihymyt.
Ihan sama. Meidän eka selfie.
Se on täällä tänään, tuossa otsikon alapuolella.
Hyvää Ystävänpäivää!!
