skip to Main Content

Joulukalenteri

Piparkakkuja, joulukukkia, kotieläimiä ja puuleluja.
Ennen vanhaa joulukalentereista löytyi aina jotain pientä somaa.
Sitä ei voinut syödä, sillä ei voinut leikkiä, mutta  aina olit yhtä yllättynyt ja iloinen,
kun luukun aukaisit.
Luukun kuva oli sen päivän puheenaihe ja mielikuvituksen lähde.
Se oli sitä käpylehmä aikaa. Melkein.

Joulu, adventti, laulut, hiljentyminen, yhteisöllisyys, jakaminen,….
Mitä kaikkea joulukuu tuokaan mieleen.
Toisaalta ehkä kiireen, riittämättömyyden ja väsymyksen.
Jälkimmäinen lista olkoon Mä luulen –linjaa ja ensimmäinen, päättymätön rimpsu, sitä aitoa oikeaa.
Joulunviettokin on valintakysymys. Pimeyttä vaiko valoa.

Olen jouluihminen.
Meillä alkaa piparienpaisto marraskuun puolivälissä ja pikkujouluna on talossa jo tonttuja ja värikkäitä lasipalloja.
Olkisydän ja saksalainen, pitkulainen ovikranssi ovat vakio paikoillaan.
Eniten tykkään pähkinänsärkijäpuunukeistani. Totta, Ne ovat Minun.
Olen aika lapsellinen, ainakin joulunaikaan.
Ylpeänä kaivan ne laatikoistaan ja muistan nähneeni ensimmäisen sellaisen  juuri joulukalenterin luukussa.
Piirrettynä, jonkin kaukaisen maan leluna. Millähän tavalla sillä leikittäisiin, ihmettelin silloin. Ne oli niitä sen ajan lapsen ihmeitä. Pieniä kummallisuuksia.

Eilen avasin luukun numero 5.
Voi ihanuus, taivas aukeni, valo lankesi ja toiveet toteutuivat.
Nekin, mitä ei ollut ymmärtänyt edes toivoa.

Meillä oli juhlat. F sai yo-lakkinsa ja minulla oli syntymäpäivät.
Numero 50 on nyt osaltani 51.
Parasta oli tunnelma.
Iloa, naurua, yhdessäolo, ruokaa, maljapuheita, tarinoita ja muistoja.
Eri ikäpolvien kohtaamisia, hymyjä, elekieltä ja katseita. Hyväntahtoisuutta.
Ilmassa väreili ystävyyttä ja lämpöä, niin paikalla olevilta kuin meitä muulla tavalla muistaneilta.
Ja tätä kaikkea oli talomme tulvillaan, niin sisällä kuin ulkona.
Portilla viipotti punaposkista naapurustoa.
Voi sitä kiherrystä, ilahdusta ja iloista kädenheilautusta, kun väki jatkoi iltakävelyään pipareita mutustellen.
Päivällä kävi leikkikouluryhmäkin. Suloisia.
Olimme asuinympäristömme korttelikalenterin 5:s luukku.
Teemanamme oli Pipari. Aika helppo arvata miksi.

Ja siinä omassa paperisessa kalenteriluukussani tuikki 5:en päivän kohdalla tähti.
Loistoa, valoa, kimmellystä ja haavekuvia.
Eilisen puheenaiheita, tämän päivän kauniita muistoja ja kenties tulevaisuuden tavoitteita.

Joulukalenteri on ihmeellinen. Niin tänä vuonna kuin taas ensi vuonna.

Back To Top