skip to Main Content

Säästöä

Räps!

Silmät auki ja kohti uusia seikkailuja.
Minulla oli edessäni syksyinen n. 600 kilometrin ajomatka.
Yksin. Ilman aikataulua.
Olin aivan innoissani.

Hyvä, puhdas auto, automaattivaihteet, tankki täys’ eli ei kun menox.
R :n heitin lentokentälle, meni päiväksi muille maille ja nappasin Amerikan kahvilasta Meguuksi nimetyn kaffen.
Patongin sain toivomukseni mukaan kolmeen osaan leikattuna ja naapurikaupasta vielä pähkinät. Rehellisesti sanoen myös suklaan.
Ihanaa valmistautua, kohta mennä viipotan.
Poppi soimaan, eikä omat biisit vaan kunnon extreme –matkailua.
Radio päälle.

Räps! Räps!

Mitä he….ä.
Kesken Jenni Vartiaisen ”ju-u-u, ju-u-u, sillä junat ja naiset ovat luotuja
kulkemaan…”.
Aurinko säteilee niskan takaa, mutta silti olen sokeutumassa.
Salaliitto. Varkaus –Kuopio ympäristö on miinoitettu.
Keskellä mieletöntä maisemaa, kirkkaan taivaan alla ja hassunkuristen nimiviittojen joukossa seisoo ”peltipoliiseja”.
Nyt yksi muistutti itsestään ja minä en ollut sitä edes huomannut, saatikka mikä oli tämän tienpätkän nopeusrajoitus tai mikä oli nopeuteni.
Kaikki oli vain niin iiiiihanaaaa.
Tunti meni synkkyydessä, kauhukuvia rakennellessa.
Tuleeko rikesakko, oikea sakkoa, menetänkö kortin.
Kaasujalkaa oli myös tarkkailtava. Mä en kestä…hitto, en edes aja yleensä kovaa…
Tätä ennen murheeni oli ainoastaan Juvan ”Butiken på landet” –konseptin tee-huoneen suljettu –kyltti.

Räps! Räps! Räps!

Räpsyttelin silmiäni, kun avasin kotona kirjekuorta.
Nopeaa toimintaa. Respect Leppävirta.
Nyyhkytytti. Hormonit.
Pitkä sniiiiiiifff. Syvä, autuaallinen huokaus.
Se olikin kirjallinen huomautus –kirje.
Olen  teiden ritari enkä rikollinen, siis ainakin omasta mielestäni.
Sain ääneni takaisin.
”Tää ei ole totta, tää on totta!! En ole suurroisto!!
ME säästettiin rahaa ja vaivaa!
Kulta, voitaisko nyt lähtee Pietariin, kun kuulin radiosta sen mainoksen”.

Tuota ilmettä en ollut R:llä ennen nähnytkään.

Back To Top