Yksi

Onnellinen. Hyvin onnellinen morsian.

Yksi riittää.
Lause, jota lapsuuden kodissani viljeltiin usein, ainakin makeisista puhuttaessa.

Se alkoi Irma –kekseistä. Marie –keksejä sai kaksi, suklaakuorrutettuja vain yhden.
Niitä oli harvoin.
Se yksi suklaalla riitti, se hipoi täydellisyyttä, mutta että Irma –keksejäkin vain yksi.
Ei, ei , sitä ei pieni tyttö voinut ymmärtää. Kaipuu jäi.
Ei varsinaisesti Irmoihin, mutta siihen, että hyvää tekee mieli lisää ja oivallus, että kuka sen tietää mikä määrä kellekin riittää.

Yhden kerran. Kerta vain. Mennään yhdelle. No, kerrankos sitä.
Otetaan vain yhdet. Kerta kiellon päälle. Ei yhdestä haittaa ole.

Niin monta lausetta ja tarinaa alkaa määreestä yksi.
Siinä yhdessä pitäytyminen onkin elämää suurempi juttu.
Jos jokin maistuu, miellyttää, tuntuu vaan niin mahdottoman hyvältä,
niin yhteenkö pitäisi tyytyä. Apua.
Perään tulee heti valinnanvaikeus.
Minkä otan/saan, jos vain yhdestä on kysymys.

Kun yhdestä tulee kaksi, kolme,…..
voi seuraukset olla arvaamattomat.
Silloin tällöin jopa siitä yhdestä, siitä kerrasta.
Joskus yksi on tarpeeksi, joskus taas yksikin on liikaa.

On tässä kaikilla meillä taitelemista. Voi elämä.

Tein kerran hyvän valinnan.
Uskon sen olleen oikean.
Monasti ollaan kohdattu myötä –ja vastoinkäymiset, yhden kerran melkein luovutettiin.
Periksi ei anneta. Ei kertaakaan. Arvokkaasti yhdessä talsitaan.
11.9. 2013 olemme olleet R:n kanssa 20 vuotta naimisissa.

Olen yhden miehen vaimo.  Se on minulle riittävästi.