Tahiti

Vielä vähän aikaa sitten T:llä alkava kauneustuotteeni oli Tummeli. Tietenkin.
Muistatteko? Se punavalkoinen purkki, lypsyvoidetta, sitä mitä suositeltiin käsille ja jaloille. Tervashampoolla pestiin kuontalo, Vitalista poskiin ja vaseliinia huuliin.
Näillä on 50- ja 60-luvun pennut puunattu. Suurin osa, luulisin.

Meidän kotinurkilla käytettiin myös yleisesti Linna –shampoota ja rasvana  oli Nivea. Pari taloa kauempana, ruotsinkielissä perheessä tuotteet olivat kauttaaltaan LdB:tä.
No, mitä sitä ihmettelemään. Meillä muilla juotiin myös Viri-kaakaota ja heillä O’boyta.
Ne ruotsinkieliset nyt olivat vähän erilaisia.

Muistan, kun ystävättäreni kerrostalomme ekasta kerroksesta sai ensimmäisen puhdistusmaidon ja –veden. Sarja oli nimeltään Pikku Naisia. Taisi olla jokin suomalainen valmistaja. Punaiset pullot, miellyttävä tuoksu.
Minäkin olisi halunnut. En saanut.

Mic Macissa oli Fiuruccin ihania sinisiin pulloihin pakattuja shampoita. Etiketti oli koukeroinen ja siinä  Rafaelin kerubit, ne ihanat pullukka enkelit.
Vuorikadulla leijui eksoottisen suuren maailman tuntu.
Säästin viikkorahoista ja sain yhden putelin. Pidin sitä huoneessani ja laimensin vedellä. Makea, imelä tuoksu ja pesun jälkeen olo oli kuin Suosikin tähden.
Hitto, jos pojat, siis veljet, olisivat siihen koskeneet. Argh.

Tunne, tuoksu, mielikuva ja pakkaus myyvät. Pikku tytöille (naisille) kosmetiikkatuotteet uppoavat kuin veitsi voihin, mutta näin vanhemmiten mieli jo vähän toppuuttelee. Tosin Coppertone -aurinkotuotteet vetoavat minuun aina.
Se tyttö ja hauveli ovat niiiiiiiin lutusia!

Nimet, lupaukset, testit ja tulokset…hm…ennen ja jälkeen.
Kyynisyys ja realismi iskee. Eniten nimissä. Pelkkä rasva/pesuneste/hoitoaine ei enää riitä.
Anti ja Pre -alkuisista selviää, sekä BB- ja uusista CC –tuotteista, mutta muiden tuotteiden tavaamiseen ja tajuamiseen menee aikaa. Ohessa pari esimerkkiä:
Time Release Retinol Concentrate for Deep Wrinkles tai Cellular Performance Intensive Hand Treatment.
Siis mitä mihin milloin ja miten. Näin kärjistäen. Kääk. Olen jo aikaa sitten lopettanut kauneusjuttujen tuoteselostusten luvun. Liian pitkiä.

Silti lankesin taas. Kesäiho kuntoon. Yhdistän realismin ja mielikuvan. Jälkimmäiseen tarvitsin uuden tuotteen. Nimi oli pitkä, mutta kun pääsin loppuun, olin huumattu ja mielikuvassa mm. haluttu…

Turvauduin ensin tuttuun, hyväksi havaittuun emännän käsi- ja jalkakuorintaan. Vetelin sillä ronskisti  koko kropan. Pehmusta syntyi.
Uusi hankintani on Artdeco Skin Yoga Body Dry Oil with Monoi –kuivaöljy.
Mitä lie tuo ”kuiva” sitten tarkoittaneekin.

Vastedes uusi T:ni on Tahiti.
Monoiöljy on tahitilainen tuote ja se valmistetaan hauduttamalla tiarekukan terälehtiä kookosöljyssä.

Kukka korvan taakse (mielikuvassa) ja iloinen olemus. Loppukesän stailaukseni.
Aloitan alkusyksyni pehmeänä, Tahitin tuoksuisena emä….ei kun sulottarena.